Siinä missä Marvel tekee toinen toisensa jälkeen yleensä onnistuneita supersankarimättöjä, DC on pahasti perässä. Vuonna 2012 ilmestyneen Yön ritarin paluun jälkeen DC on epäonnistunut aina vain uudelleen. Sitä aiemmin vuosi sitten ilmestynyt Green Lantern oli tarkoitus olla käynnistys jaetulle universumille Marvelin jalanjäljissä. Valitettavasti Green Lantern ennusti jo DC:n tulevan alamäen ja seuraavan kerran uudelleenkäynnistystä aloitti vuoden 2013 Man of Steel, joka oli Green Lanternia parempi, mutta silti parannettavan varaa oli.
Kun Comic Conissa ilmoitettiin, että Man of Steelin jatko-osaan otetaan mukaan Batman niin fanipojat riehaantuivat. Noh, me kaikki tiedämme mitä Batman v Superman oli todellisuudessa, joten ehkä jätän sen virheistä, huonoudesta ja sekavuudesta saarnaamisen pois. Sen verran kuitenkin sanon, että tuota kokemusta ei kannata kokea, koska katsomisen arvoinen sekamelska se ei ole. DC Extended Universen seuraavana elokuvana oli vuorossa Suicide Squad, joka tuntui positiiviselta yllätykseltä Batman v Supermanin jälkeen, mutta ei ollut kuitenkaan vielä sitä mihin Marvel on pystynyt parhaimmillaan. Vuonna 2017 ennen Batman v Supermanin tarinaa jatkava Justice League sai ensi-iltansa, saimme käsiimme ensimmäisen naissupersankarielokuvan, jos vuoden 2004 Catwomania ei lasketa. Vihdoin jotain, missä DC oli ennen Marvelia elokuvien osalta. Wonder Woman sai positiivisen vastaanoton kansan lisäksi myös kriitikoilta ja esimerkiksi Rotten Tomatoesissa kriitikoiden arvosteluista 92% oli positiivisia. Mistä lie ovat nuokin arvostelut repineet.
Diana on paratiisisaarella asuva amatsoniprinsessa. Kauan sitten Zeus loi heidät ratkomaan ihmisten sodat ja pitämään yllä rauhan. Diana on kuitenkin ainoa lapsiamatsoni ja hänet tehtiin savesta. Mielenkiintoinen mytologia… Kun Ensimmäisen maailmansodan lentäjä Steve Trevor tekee pakkolaskun vain naisten asuttamalle saarelle ja vetää Dianan seikkailuun keskelle synkkää sotaa. Ensin Dianan on kuitenkin opeteltava Maan tavat ja saatava pari kiusallista hetkeä Steven kanssa.
Jo Batmanin ja Supermanin ”yhteenotossa” nähty Gal Gadot ei erityisemmin tehnyt vielä vaikutusta Wonder Womanina aiemmin. Nyt Gadot kyllä vetää huippusuorituksen ja häntä toivottavasti nähdään roolissaan tulevaisuudessa. Toivon jopa Wonder Womanin jatko-osan käyvän toteen, koska Gadotin ansiosta potentiaalia olisi varmasti enemmän kuin tämä leffa onnistui hyödyntämään. Hänen yrittämisestä ymmärtää ihmisiä ja ihmisten tapoja saadaan kasaan pari toimivaa vitsiä, vaikka onkin aika nähty juttu. Tomiva kuitenkin. Steve Trevoria näyttelevä Chris Pine on Maansa puolesta mitä vaan tekevä samaistuttava sankari, joka esittäytyy välillä vähän ylimielisesti, mutta on pohjimmiltaan sympaattinen kaveri. Pine on roolissaan kotona.
Themysciralla asustavat muut amatsonit kuten Antiope ja Hippolyta jäävät varjoon ja heistä ei oikein saa mitään irti. Elena Anayan esittämä tohtori Poison ja Danny Hustonin tulkitsema Erich Ludendorff vaikuttivat vahvasti Marvelin pahiksilta ja eivät oikein omanneet motiivia ja olivat vain yksinkertaisesti laimeita. Itse pääpiru on kuitenkin Ares, sodan jumala. Ares nähdään lopussa ja hän näyttää aivan hirveälle luomukselle. Hahmo on animoitu erittäin huonosti ja näyttääkin välillä kolmiulotteisen animaatioelokuvan hahmolle.
Gal Gadotin esittämän Wonder Womanin lisäksi puvustus ja lavastus on upeaa jälkeä. Lontoon haisevat kadut tuodaan hienosti esille. Myös sodan raakuuksia ja armottomuutta käsitellään nopeasti Dianan näkökulmasta, mutta unohdetaan hetken päästä. Käsikirjoituksessa on huomattavasti parannettu pariin edelliseen DC:n leffaan verrattuna eikä tarina oli ollenkaan sekava vaan suoraviivainen. Siitä pidin paljon, mutta kliseitä on vain niin paljon mukana. Tuo idea, että erillään muusta maailmasta ollut hahmo joutuu kaupunkiin oli käytetty jo vuonna 1942 Tarzan suurkaupungissa -nimisessä leffassa. Erikoistehosteet toimivat hienosti, mutta lopussa huomaa, että nyt on tullut aika ja budjetti vastaan. Musiikki ei ole järin mieleenpainuvaa, mutta aiemminkin nähty Wonder Womanin jonkinlainen tunnusmusiikki on mahtava.
Kaikesta yläpuolella kerrotusta päätellen en pitänyt Wonder Womania kovinkaan paljoa esimerkiksi Suicide Squadia parempana. Kyseessä on silti DCEU:n paras leffa, mutta parhaan taso ei tässä kilpailussa kovin korkea tarvitse olla. Kiteytettynä voisi sanoa, että DC:n alamäki jatkuu. Patty Jenkinsille kiitos ja kumarrus siitä, että ei tehnyt Wonder Womanin hahmosta suoraa naisversiota Teriksestä, koska niin olisi tehnyt Zack Snyder.
