David Dunnin (Bruce Wllis) matkustaessa junalla, tapahtuu traaginen onnettomuus. Jokainen junassa kuolee, paitsi David. David Dunn tapaa erittäin harvinaisesta luunhauraudesta kärsivän sarjakuvakeräilijä Elijah Pricen (Samuel L. Jackson) , jolla on tarjottavanaan todellisuuden rajoja rikkova hämmästyttävä selitys tapahtuneelle. David ei ole varma mihin uskoa, kun jo oma poikakin (Spencer Treat Clark) on täysin Elijahin selityksen uskossa.
Pelkästään alkunäytös sairaalassa vangitsee katsojan mielenkiinnon Shyamalanin erikoisella ohjauksella (Peilikikkailu).
Bruce Willis tekee niin rauhallisen roolin Davidina. Dialogi on hiljaista ja rauhallista, eikä välillä edes vastata toisen puheisiin – antaa ilmeiden ja eleiden puhua puolestaan. Samuel L. Jacksonin suoritus on vankkumaton, eikä läheskään niin hiljainen kuin Willisin.
Elokuva tempaisee alusta asti mukaansa ja virittelee kokoajan hiipiviä tunnelmia ja selityksiä. Harmittaa kohtaus, jossa David nostaa rautaa yhä enemmän ja enemmän. Kyllä minä sen tarkoituksen ymmärrän, mutta se jää hieman hataraksi. Välillä myös niin tyylikkäästi tarinaa vievä Shyamalan vääntelee hieman asioita rautalangasta.
Elijah Pricen lapsuus on mielenkiintoinen ja kunniottaa sarjakuvia. Useat varmaan nostavat sarjakuvat uudelle tasolle tämän nähtyään. James Newton Howardin mystinen musiikki puhdistaa niin mielen, kuin sielunkin. Lopputwisti on upea ja se pudottaa leuan lattiaan.
nimimerkki: Mr. MovieMan
