Tämä tarina on tositapahtumiin perustuva. Rugbyjoukkue ja heidän ystäviään joutuu lento-onnettomuteen ja joutuvat jäämään luonnon armoille keskelle kylmää vuoristoa. Ruoka ei riitä ja näyttää pahasti siltä että heitä ei koskaan löydetä. Pian ihmisiä kuolee, joka on tavallaan hyvä juttu, sillä hehän alkavat harrastamaan kannibalismia.
Suuret odotukset olivat tämä elokuvan kohdalla. Tämänlaiset selviytymistarinat ovat aina olleet minun makuuni. Juttu onkin ihan toimiva, mutta pientä pitkäveteisyyttä on aistittavissa.
Kiinnostusta lisäsi vielä se, että tämän oli ohjannut Congonkin ohjannut Frank Marshall. Congon viehättävyys oli sen aivot narikkaan -tyylissä. Marshall vain tykitti sitä omaa roskaansa, eikä hän yrittänytkään tehdä siitä mitään sen suurempaa. Tässä olisi tarkoituksena tehdä hieno ja tunteisiin vetoava jännitysdraama. Siinä ei ihan olla onnistuttu, mutta melkein. Hieman vauhdikkaampi tarinan kerronta olisi saanut tästä kieltämättä upean.
Koskettavuudessa ollaan silti onnistuttu. Pieninä ilon hetkillä katsojakin on iloinen heidän puolestaan. Onhan elokuvan idea jo itsessään surullinen.
Näyttelijät ovat minulle Ethan Hawkea lukuun ottamatta tuntemattomia, mutta osaavat silti hommansa. Hawke sen sijaan ei luonnistu tuohon rooliinsa jostain syystä. Luin jostain että näyttelijät joutuivat olemaan ilman ruokaa tämän kuvausten ajan, niin heidän roolisuorituksetkin ovat uskottavammat.
Tämä on pitkäveteinen, mutta silti tutustumisen arvoinen leffa. Tällaisethan kolahtaa minulle kuin nyrkki namaan, mutta kaikkihan näistä ei pidä. Tämä kannattaa katsoa jo sen alun lentokoneonnettomuuden takia. Siinä tuolit lentelevät hienosti. Eihän tämä mikään kovin huono ole. Ei kannata silti odottaa liikoja.
