Stephen Kingin romaaneista tehdyt elokuvat ovat yleensä olleet täyttä paskaa lukuun ottamatta paria elokuvaa, kuten Hohto, Shawshank Redemption ja tietysti Stand By Me. Onhan Stand By Me toiseksi paras King-filmatisointi Hohdon jälkeen.
Stand By Me on seikkailuelokuva neljästä 12-vuotiaasta pojasta: Gordiesta, Teddystä, Chrisistä & Vernistä, jotka lähtevät kesällä 1959 etsimään kuollutta poikaa. Matkan aikana he juttelevat, kiusaavat, kertovat tarinoita ja uskoutuvat toisilleen. Kuitenkin he tietävät, että lapsuus alkaa olla ohi, kun aletaan siirtyä yläasteelle.
Elokuvan kertojana toimii Gordie (Wil Wheaton), jonka veli kuoli auto-onnettomuudessa. Elokuvan kovis on Chris (River Phoenix), joka tulee huonosta kodista, mutta kuitenkin hänellä on sydän paikallaan. Teddy (Corey Feldman) on hieman hullu ja Vern (Jerry O’Connell) on nössöin porukasta.
Stand By Me on kasvu- ja ystävyystarina omaa luokkaa. Se kuvaa hyvin poikien ystävyyttä ja sitä sidettä, joka sitoo heitä. Vaikka Stephen King on enemmän tunnettu kauhuromaanien/elokuvien kirjoittaja niin hänen parhaat romaanit/elokuvat ovat olleet draamoja. Ja Stand By Me on hyvä esimerkki siitä.
Lapsinäyttelijät ovat elokuvan parasta antia, kun he tuntuvat todellisilta niin elokuva tuntuu todelliselta. Parhaimmaksi erottuu nuori River Phoenix, jonka antaumus on loistavaa. Harmi vain, että hän kuoli vuonna 1993. Kyllä muutkin näyttelijät ovat hyviä. Vielä on pakko mainita Kiefer Sutherlandin mainio sivuosarooli Ace Merrillinä. Samoin Rob Reinerin ohjaustyö vie pisteet kotiin.
Stand By Me on kokonaisuutena on parasta elokuvaelämystä mitä voi pyytää.
