James Bond (Daniel Craig) on saanut kiinni pahaenteisen Mr. Whiten (Jesper Christensen) ja vie tämän kuulusteltavaksi. Petoksen takia White pääsee karkuun, M (Judi Dench) on vimmoissaan ja Bond jatkaa takaa-ajoa seuraavaan mahdolliseen tietolähteeseen ja tappaa senkin. Niljainen Dominic Greene (Mathieu Amalric) juonii jotain valtaa kärkkyvän kenraali Medranon (Joaquín Cosio) jostain tärkeästä resurssista ja kostoa janoava Camille (Olga Kyrulenko) sotkeutuu jahtiin ja onpa CIA:n Felix Leiterilläkin (Jeffrey Wright) omat tekemisensä. Bond pääsee juonittelevan salaseura Quantumin jäljille ja estää vallankaappauksen, mutta tilanne pysyy kireänä. Ruumiita on tullut kaikilta puolilta ja leppoisa Rene Mathis (Giancarlo Giannini) oli niistä yksi.
Edellinen Bond-leffa nosti odotukset korkeiksi ja toiminnassa Quantum of Solace ei pettänyt. Takaa-ajoja, tappeluita ja ammuskelua piisaa ja hyvin toteutetusti, mutta kokonaisuus kärsii. Juoni on vahva ja henkilöiden motiivitkin toimivat, mutta hektinen rytmi tekee vaikeaksi samaistua hahmoihin ja tapahtumia tulee kovaa vauhtia. Ehkä liiankin kovaa vauhtia. Bond, M ja muut tutut henkilöt ovat samoja ja Daniel Craig kasvaa lujasti rooliinsa ollen kova, karski ja myös yksinäinen. Mathieu Amalric on niljainen, liikemiesmäinen roisto joka ei tunnu yhtään Bond-roistolta sopien enemmänkin vakoiluelokuvan roistoksi. Suoritus on karismaattinen epäkarismaattisuudessaan ja loppujen lopuksi hänkin oli vain pieni kala kun taas kenraali Medranoa tulkitseva Joaquín Cosio on se vastenmielisempi, sadistinen kelmi jonka hengenlähtö on kuuma. Olga Kyrulenko kaunistuksena on ohut, mutta toimiva persoona Bondin yksinäisen hahmon rinnalla, mutta kipinöintiä ei ole huomattavissa ja ehkä se oli tarkoituksellista.
Kokonaisuus toimii, viihdyttää ja on selkeästi Bond, mutta jää harmillisen kesken.
