Steven Spielberg taitaa tavoitella 2000-luvun Stanley Kubrickin nimikettä. Toki mieheltä on ilmestynyt puolivillaisempiakin tekeleitä, mutta yleisesti ottaen taso on jotain akselilta ”varsin hyvä – ihan helvetin hyvä”. Monipuolisestikin on mies kykenyt ohjaamaan elokuvia. Ota kiinni jos saat ei aivan edusta miehen parasta antia, mutta putoaa kuitenkin hyvin siihen varsin hyvä -genreen.
Ota kiinni jos saat perustuu tositapahtumiin. Nuori amerikkalaishuijari Frank Abagnale (DiCaprio) on krooninen huijari joka väärentää, valehtelee ja huijaa kirkkain silmin ja tekee sen vielläpä hyvin. Ovelakin hän on, joten kestää kauan ennen kuin hänen peräänsä päästään. Liittovaltion poliisin agentti Carl Hanratty (Hanks) tuntuu aina olevan askeleen jäljessä eikä asiaa ainakaan paranna Abagnalen röyhkeys, kun hän kerta toisensa jälkeen vetää nenästä Hanrattyä – jättääpä jopa kerran tälle terveisiä.
Stoori sekoittaa rikoselokuvaa ja draamaa ja lopputulos on melkoinen veijaritarina. Kuitenkin, kun elokuvan pointtina on veijarimainen kissa-ja-hiiri -leikki, on yli kahden tunnin kesto vähän liikaa. Olennaisen olisi saanut kyllä vähempäänkin. Alun ja lopun elokuva rullaa hyvin, mutta puolessa välissä on vähän tylsää. Onneksi tästä päästään nopeasti yli ja elokuva nousee taitavasti kliimaksiinsa.
Tom Hanks on aika hyvä näyttelijä ja tekee yhden parhaista roolisuorituksistaan. Leonardo DiCaprio on periaatteessa ”ihan hyvä” näyttelijä, mutta mielestäni hänen ongelmansa on, että hän on täydellisen karismaton siloposki. Ylipituus ja muutamat pikkuvirheet haittaavat jossain määrin, mutta kokonaisuus on vahva ja elokuva viihdyttää katsojaa. Ei Spielberg sille Kubrickin pallille ikinä pääse nousemaan, muttei hän kauaskaan jää.
