Vuonna 1931 Universal aloitti filmaamaan kauhuelokuvia, joista jokaisesta tuli laadustaan riippumatta klassikoita. Useimmat näistä, kuten Dracula ja Frankenstein perustuivat suosittuihin opuksiin. Vuonna 1932 valmistunut muumio oli sikäli poikkeus, ettei se perustunut kirjaan. Siitä huolimatta se oli valtava menestys ja tuo kääriliinoihin verhoutunut pelottava epäkuollut vakiinnutti paikkansa kaikkien tuntemien klassikkohirviöiden joukossa. Elokuvaa sitte tultiin raiskaamaan ja kunnioittamaan jatko-osilla ja uusversioilla, muttei mikään niistä ole vielä vetänyt vertoja alkuperäiselle, vuoden 1932 MUUMIOlle.
Juonihan on kaikkien tuntema, Draculasta tuttua ”rakkaus kohtaa kauhun” -tyylinen tarina, jossa rakkauden takia elävältä muumioitu inhotep-pappi herää henkiin arkeologin puolivahingossa lukeman loitsun takia. Inhotep lähtee sitten etsimään rakastettuaan ja löytääkin uudestaansyntyneen rakastettunsa nuorena, viehkeänä naisena.
Muumio on erittäin, erittäin karismaattinen vanha mustavalkokauhu, jonka karisma vetää vertoja jopa Draculalle. Elokuva tosiaan muistuttaa Draculaa, niin juoneltaan kuin olemukseltaan, mikä tässä tapauksessa toimii.
Boris Karloff on äärimmäisen loistava Inhotep ja alun kohtaus, jossa muumio lähtee klassiselle yökävelylle on yksi elokuvahistorian komeimpia. Edward Van Sloan loistaa jälleen kuten Draculassakin ja Zita Johann tekee hienon ja oikeutetusti kehuja keränneen roolityön Muumion rakastettuna.
Kokonaisuudessaan Muumio on loistava ja edustaa ehdottomasti Universalin klassikko-kauhujen kirkkainta kärkeä. Ainoa miinus tulee muutamasta hieman hidastempoisesta kohtauksesta, minkä kyllä antaa nopeasti anteeksi kokonaisuuden kannalta. Tämän katsoisi (sopivin välein) uudelleen ja uudelleen täysin tylsistymättä.
nimimerkki: Sano mitä sanot
