Iranilaisohjaaja Abbas Kiarostamilta saapuu teattereihin ensimmäinen miehen kotimaan ulkopuolella tehty elokuva. Lokaatioksi valikoitui kaunis ja aurinkoinen Italian maaseutu, tarinaksi kahden yksilön välinen ihmissuhde. Perinteisen kuuloisista lähtökohdista huolimatta elokuva rikkoo upean hienovaraisesti tyypillisen ihmissuhdedraaman sääntöjä.
James Miller (William Shimell) on kirjailija, joka on kirjoittanut Copie Conforme -nimisen kirjan siitä, kuinka taideteosten kopiot ovat käytännössä yhtä nautittavia kuin aidotkin, eikä alkuperäisyys todellisuudessa ole ainutlaatuinen kokemus. She-nimellä kulkeva hahmo (Juliette Binoche) on antiikkikauppaa pyörittävä nainen, joka kuuntelee eräänä päivänä Millerin puhetta ja haluaa keskustella miehen teorioista myöhemmin henkilökohtaisesti. Elokuva keskittyy miehen ja naisen seuraavaan iltapäivään, minkä pari viettää kierrellen Toscanassa, osittain tutustumassa, osittain purkamassa yhteistä elettyä elämäänsä.
Elokuvan käsikirjoitus on yksinkertaisesti lumoava. Tarina on tavallaan totta, tavallaan ei ole. Millerin teorian kautta istutetut aitouden ja alkuperäisyyden kyseenalaistamisen käsitteet tuodaan miehen ja naisen elämään tavalla, joka herättää katsojassa kysymyksiä, mutta antaa vapautuksen olla vaatimatta vastauksia.
Myös tekninen kerronta kyseenalaistaa hienovaraisen rohkeasti elokuvan perinteitä. Erityisesti kuvaus rikkoo kiehtovasti alan tyypillisiä tekniikoita ja kirjoittamattomia sääntöjä. Tarinassa kommunikoidaan kokonaan kuvan ulkopuolella olevien ihmisen kanssa, näytetään pitkiä keskusteluja kuvaamalla keskustelijoita suoraan edestäpäin, ilman yhtäkään perinteistä, molemmat osapuolet näyttävää two-shottia, eikä käytetä juuri ollenkaan laajoja kuvia, mitkä kertoisivat katsojalle millaisessa ympäristössä hahmot liikkuvat. Myös nopea ja rikas kielen vaihtelu englannin, italian ja ranskan välillä on kiehtovaa ja värikästä kuultavaa. Persoonalliset tekniset ratkaisut eivät vieraannuta katsojaa, vaan tuovat lisäpontta taidokkaasti kirjoitettuun tarinaan.
Ranskatar Binoche ja pääosin oopperalaulajana menestynyt englantilainen Shimell tulkitsevat kiehtovan tarinan vangitsevasti. Kolmella kielellä suvereenisti näyttelevä pariskunta vaihtelee kielen lisäksi tunnetiloja ja keskinäistä kemiaansa, ja vaikka parin suhde herättää välillä hämmennystä, näyttelijäsuorituksia ei tarvitse kyseenalaistaa kertaakaan.
Kiarostami on tehnyt upean parisuhdedraaman, joka vavisuttaa katsojaa täysin uusilla ajatuksilla elämän todellisuudesta. Alkuperäisyys ja aitous ovat monisyisiä termejä taiteessa, mutta ennen kaikkea ihmisyydessä. Mistä tietää mikä on totta? Mistä tiedän onko hän kopio, tai olenko minä? Tai onko niillä edes väliä; tuleeko kopiosta originelli, jos alkuperästä ei ole tietoa?
