Los Angeles on iso siti. Niinkin iso, että metrossa voi joku ajelehtia kuolleena tuntikausia kenenkään huomaamatta. Karua! Kyyninen palkkamurhaaja Vincent (Cruise) liikkuu kolkossa Enkelten kaupungissa silti, sillä hänellä on hommia. Ja koska tappokeikat sujuvat sutjakasti taksin kyydissä, hän hieroo yllätyksellistä tuttavuutta taitavan taksisuhari Maxin (Foxx) kanssa. Ja alkaa työ: jatsia, takaa-ajoja, pyssyjä ja tunteilua – on synkkä yö.
Collateral – väärä aika, väärä paikka alkaa yllättävänkin sujuvasti, mutta pidemmän päälle meininki alkaa väkisinkin tympäistä. Tappolista saisi olla pituuden vuoksi pienempi, loppupuolella rakennellaan kliseitä toisensa perään eikä juttuja muutenkaan osata lopettaa ajoissa. Keikkuva käsivarakamera on turhan kulunut kikka, eikä sitä jaksaisi ainakaan näin suurissa määrin katsella. Myös musiikki on liian mahtailevaa – pienimuotoisempi toteutus olisi muutenkin viehättänyt.
Täysin toivoton leffa Collateral ei sentään ole. Foxxin hahmo on sympaattinen, vaikka jäbän sielunmaisemaa rakennellaankin melko tavalliseen tapaan. Cruise vetäisee roolinsa rutiinilla, mutta ulkoinen olemus on kieltämättä varsin style: hillityn haalea. Dialogin taso vaihtelee, vaikka parhaimmillaan se voisi jopa herätellä jonkun aivosoluja.
Pähkinänkuori: kertakatsonnan trilleripläjäys, joka antaa nipin napin leffalipulle vastinetta. Mitään isompaa koukkua leffassa ei ole, eikä välttämättä sellaista tarvitsekaan. Seurassa katsottavaksi, virvokkeita sopii nauttia. Menettelee.
