Kauaksi taakse ovat onneksi jääneet ne päivät, jolloin varteenotettavia kauhuelokuvia ei löytynyt juuri mistään. 1980-luvun lapsena mieleen on jäänyt myös moraalipaniikin aiheuttama ja surullisenkuuluisa Suomen videolaki ja sen myötä torsoksi saksitut videokasetit. Videolain tarkoitus oli suojella lapsia, vaikka sen kohteeksi joutuivat lähinnä aikuiset videoharrastajat. Brittiläisen Prano Bailey-Bondin esikoispitkä ohjaus Censor (2021) tuo mieleen tuon aikakauden. Elokuva sijoittuu Iso-Britannian vastaavalle Margaret Thatcherin konservatiiviselle ”Video nasty” -aikakaudelle, jolloin videonauhureiden ja niiden kautta levitettävän ”moraalittoman saastan” levitys yleistyi. Tällöin monia elokuvia saksittiin tai niiden videolevitys kiellettiin maassa kokonaan.
Enid on BBFC tarkastamossa työskentelevä rauhallinen ja yksinäinen nainen. Hän on ylpeä työstään saksiessaan väkivaltaisia elokuvia suojellakseen Britannian kansalaisia. Enidin vanhemmat ovat huolissaan naisen hyvinvoinnista varsinkin, kun hänen siskonsa katosi mystisesti heidän leikkiessään lapsena. Tapahtumasta ei ole Enidillä selkeää muistikuvaa. Vanhemmat haluaisivat päästä traumaattisesta tapahtuneesta jo yli, mutta Enid itse uskoo siskonsa olevan edelleen elossa. Eräällä Enidin leikkauspöydälle päätyvällä videolla esiintyvä nainen muistuttaa kadonnutta siskoa ja hänelle tulee pakkomielle selvittää, onko näyttelijä hänen kauan sitten kadonnut siskonsa. Enidin antautuessa väkivaltaelokuvien vietäväksi totuuden ja mielikuvituksen raja alkaa hämärtyä.
Bailey-Bondin esikoisohjaus vakuuttaa visuaalisuudellaan ja ajoittain painostavalla tunnelmallaan. Konservatiivista 1980-lukua kuvataan hyvinkin harmaana ja hillittynä, mutta kun todellisuus alkaa hämärtyä, herää kuva hienosti ja kasarimaisen värikkäästi eloon. Välillä elokuva etenee hieman turhan ennakoitavalla tavalla, mutta tyylikäs ulkoasu paikkaa tässä kohtaa hienosti. Vaikka viihteestä siivottaisiin kaikki väkivalta ja raakuus pois se silti kytee pinnan alla, ihmisissä. Kauhuelokuvat ovatkin ihmisten karmeiden mielikuvitusten tuotteita, joilla turvallisesti tuodaan kaikki se pahuus esiin samalla kun hirvittäviä ajatuksia voidaan tarpeen vaatiessa myös analysoida.
Hillityssä ja hyvin konservatiivisessa ajatusmaailmassa on tapana pyyhkiä tällaiset moraalittomat ajatukset kokonaan pois. Enidin kollega eräässä kohtauksessa toteaa, että ”You’d be surprised what the human brain can edit out when it can’t handle the truth.” Ihmisaivot ehkä pystyvät pyyhkimään menneisyyden epämiellyttäviä tapahtumia ja ajatuksia pitääkseen henkilön järjissään. Väistämättä ne tulevat jossain vaiheessa pinnalle – joko konkreettisena ja jopa väkivaltaisena tekona tai lopullisena mielen järkkymisenä.
Elokuvaa ei arvostelun kirjoittamisen hetkellä ollut missään Suomen yleisimmissä suoratoistopalveluissa. Brittiläisen julkaisijan Second Sightin Blu-Ray erikoisjulkaisu on varteenotettava hankinta, mikäli elokuva yhtään kiinnostaa.
