Katsoja ainakin tietää millä odotuksilla tuttua kaavaa noudattavan teinileffan kurveihin suuntaa.

4.12.2007 02:54

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:The Girl Next Door
Valmistusvuosi:2004
Pituus:105 min

Lähtökohtaisesti Holly-elokuvan, joka esittää nörtin ja kaupungin kuumimman kissan teinirakkaustarinan (voi kuinka omaperäistä!), voi rankata kahteen luokkaan: se on joko pintakiiltoa ja siirappia tai sitten se on pintakiiltoa ja siirappia jonkinasteisen sanottavan kera. Kumpaa lienee niinkin originellisti nimetty elokuvajainen kuin Unelmien naapuri?

Vielä itse kysymykseen vastaamatta (kiertely on kivaa!), on hyvä muistuttaa tässä vaiheessa, että The Girl Next Door eli kyseinen Unelmien naapuri perustuu pitkälti Elisha Cuthbertin kropalla myymiseen. Koko promootion voimavarana on toiminut se fakta, että kun Elisha Cuthbert kerran näytti niin söpöltä 24-sarjan sänkisen Jack-sankarin kidnappauskierteeseen juuttuneen tyttären roolissaan, niin miksei myytäisi kokonaista teinileffaa tällä, kieltämättä iskevällä, habituksella. Ja siinä se suurin idea taitaa ollakin, tämän voi todeta mitenkään edes käsikirjoittajien panosta väheksymättä.

Paitsi että Unelmien naapuri myy nuorille heidän monin tavoin kosteita ja mahdottomia unelmiaan, se vielä suodattaa tämän häikäilemättömän pehmopornon lävitse. Mikäs siinä, ovathan herrat käsikirjoittajat, jälleen kovin omaperäisesti, yhdistäneet normin teinirakkauden pornobisnekseen, joka paitsi yrittää hämmentää sekä katsojan mieltä että kliseevelliä, myös oikeuttaa kaiken kivan vilauttelun. Kuinka oivaltavaa!

Unelmien naapuri on siis Elisha Cuthbertin kropan omaava tyttönen, eikä ole kumma, että jopa koulun virallisen älykön pasmat menevät pikkaisen sekaisin, kun kyseinen neitonen ilmestyy naapurustoon. Yhtälöt ovat sekaisin, ja hormonikuohunnassa ainoa kouluaine, joka kiinnostaa, tuntuu olevan kemia. Sekin lähinnä siis miehen ja naisen välille sovitettuna.

Unelmien naapuri sotkee monta sivuaihetta tueksi ontolle päätarinalleen, mutta yhtä ontosti se stoori silti kumajaa. On epävarmuudenhetkiä, ontuvaa komediaa, sitä kuulua vilautuksilla myymistä ja rippeitä kaveruudestakin… palasina. Tutun lähtökohta-muutos-onni-romahdus-onnenetsintä-kapuaminen kliimaksiin –kaavan mukaan etenevä leffa ei näistä tilkkutäkin palasista siis juuri hyödy.

Emile Hirch ei ole ärsyttävä pääosassa, mutta ei kyllä vakuuttavakaan. Samaten pääpari loihtii muutaman totaalisen rakastuneelle parille sopivan ilmeen kasvoilleen, mutta muuten tyhjyys hallitsee. Elishan kurjana kohtalona on pyllistellä kameralle objektina ja yrittää todistaa, että hän ei ole pelkkä kauniskasvo, jota yhteen rooliin jämähtämisen vuoksi tuskin tunnistaa ilman teipinpalaa huulillaan (24-kertaista huumorointia, sori). Harmillista kyllä, koriste-esineenä toimimisen takia homma jää yritykseksi. Mm. Deadwoodista ja Dreamcatcherista tuttu Timothy Olyphant sen sijaan loihtii muutamat harvinaisen veemäiset ilmeet kasvoilleen leffan pahishahmona.

Elokuvan muutama harva käänne töksähtää juuri sen verran kuin tämän mittapuun hömpässä voi olettaa töksähtävän. Loppupeleissähän idea on vain ajoittaa suudelmantäyteiset onnenhetket sekä mustelmaiset alamäet ja imelletty jenkki-ja listapop kohdilleen sopivasti. Sopiva on muutenkin avainsana yleisilmeessä. Myyvän ohella.

Lienee turha edes kertoa, että loppuhuipentuma koetaan lukion abitansseissa. Tai että leffa ikään kuin unohtaa babet vs. nördet –ilotulituksessaan, että onnellisiin loppuihin yleensä tavataan liimata myös jonkin sortin opetus. Nyt teinipoitsun toheloinnit jäävät oudon motiivittomiksi – joskin onhan Bauerin tyt… Elishassa motiivia kerrakseen.

Ohjaaja Luke Greenfieldille Unelmien naapuri on nousu ylös Elukan masentavasta huonoudesta, mutta eipä juuri mitään muuta. Perustarina on juuri se, mitä nimi enteilee ja lupaa. Positiivisesti sanottuna katsovan voi ajatella tietävän millä vauhdilla ja odotuksilla näihin kurveihin suuntaa. Ja sitä paitsi, kyllä katsojalla on nytkin hetken hauskaa, mutta nopeaan se ensi-ihastus häipyy. Ja ihastuksista puheenollen, leffan kohokohta taitaa olla se, kun huumehöyryinen herra läjäyttää hieman yllättävässä kohdassa upean kliseistä ja totista sanansälää rakkaudesta. Muuten tämän siirapin päiväys menee kummasti umpeen yhden katselun myötä.

PS. Vaikka unohdin vastata alun kysymykseen, niin se lienee luettavissa rivien välistä. Oletan näin.

Arvosteltu: 04.12.2007

Lisää luettavaa