Hawk the Slayeriä on Suomessa totuttu pitämään barbaarielokuvana, mutta selkeämpi esikuva löytynee J. R. R. Tolkienin kirjoista ja kristinuskolla on juonessa keskeinen asema. Rasvattuja lihaksia ja puolialastomia naisia on tältä elokuvalta turha odottaa. Miekkaa ja magiaa on kyllä mukana, ja Englannin myyttiseen menneisyyteen sijoittuva elokuva muistuttaakin epäilyttävästi Dungeons & Dragonsia. Taustamusiikkina kuullaan [url=https://www.youtube.com/watch?v=tZwc2hAcLBw]morriconemaista discoa[/url].
Juonellisesti Hawk the Slayer on eräänlainen roadmovie, jossa John Terryn puunaamaisesti tulkitsema päähenkilö harhailee synkässä metsässä keräten rinnalleen soturijoukon. Joukkioon kuuluu mm. jousta kantava haltia (nasaaliäänellä puhuva suippokorva), ärsyttävä kääpiö (lyhyenläntä mies) sekä väkivahva jättiläinen (pitkähkö mies). Lopullisena tavoitteena on pelastaa hädänalainen nunna Teurastaja-Haukan saatanaa palvovalta veljeltä. Velipoikaa esittää veteraaninäyttelijä Jack Palance, jonka suoritus on elokuvan parasta antia. Palance vetää roolinsa aidolla shakespearelaisella paatoksella, ja kohtaus, jossa hän saa tietää poikansa kuolleen, on jopa liikuttava.
Kyllähän tätä voi pitää kasarifantasian pienimuotoisena klassikkona, ja Brittein saarilla elokuva nauttii jonkinmoista kulttimainetta. Lopussa pedataan jatko-osaa, jota ei lukuisista yrityksistä huolimatta ole koskaan saatu toteutettua. Sen sijaan ohjaaja Terry Marcel teki paria vuotta myöhemmin scifi-kalkkunan [movie]Kadonneen maailman vangit[/movie], jossa kierrätti Hawk the Slayeristä tuttuja naamoja ja ideoita.
