Kirjailija Marie Adams (Windsor) menee miehensä Richardin (Weiss) kanssa toipumaan syrjäiseen kaupunkiin. Loma menee kuitenkin heikosti omituisen ulvonnan kuuluessa ja huomaa nopeasti että jutut ihmissusista pitävät paikkansa.
Tämä on elokuva jonka katsominen on opettavaista miltä tahansa kantilta. Siis rohkaisevassa mielessä. Kyseessä on nimittäin niin surkea tekele että lähes kuka tahansa voisi tehdä paremman. Alanimestä voi päätellä että se perustuu samaan tekstiin kuin ensimmäinen Howling-leffa ja osoittaa millaista taitoa hyvä sovitustyö vaatii. Tässä elokuvassa ei ole mitään sitä. Käsikirjoitus on kamalaa huttua ja eivätkä muut sivupiirteet pysty parantamaan tätä abysmaalista elokuvatöherrystä edes kertakatsottavaan kuntoon. Ei letkeää dialogia omituisista aiheista, ei kaunista T&A-osuutta eikä ihmissusielokuvalle pakollista muodonmuutosta joka voisi osoittaa edes tehostepoikien teknistä mestarillisuutta. Tai onhan sellainenkin tässä elokuvassa ja ainakin omituisuudesta saa pisteet: mies lahoiaa, muuttuu liejuksi ja liejusta nousee valmis ihmissusi. Aivan käsittämätöntä.
Koska kyseessä on surkea roskapläjäys ei näyttelijätyötkään poikkea linjasta. Pääasiallisesti juuri ja juuri siedettävää työtä, mutta onneksi mitään totaalisen surkeaa ei ole päässyt mukaan. Kaikki nyt vain on tasaisen kehnoa ja sama pätee ohjaukseen. Mitään erityisen surkeaa ei ole mukana. Ainoastaan ilmiselvä sokeus tekeleen kokonaislaadulle ja sitä on tehty vakavalla ilmeellä ja tuloksen kauheus on jotain mittareilla saavuttamatonta.
Kammottava tekele eikä mikään sivuseikka kykene hämäämään siitä. Puolitoista tuntia käsittämätöntä ihmissusielokuvana esiintyvää elokuvataiteen impotenttia raiskausta.
