Entistä SNL-tähti David Spadea paskassa uiminen ja karsea takatukka kiehtovat luultavasti melko suuresti, sillä muuten hän ei varmasti olisi käsikirjoittanut ja tähdittänyt elokuvaa nimeltä Juntti-Joe. TV-sarjoissa vierailevana ohjaajana kunnostautunut Dennie Gordon sai tehtäväkseen ohjata alhaalta huumorinsa repivän tekstin leffaksi, ja näin jälkikäteen täytyy todeta, että Juntti-Joen maailma voisi olla paljon huonompikin. Täysi hutilyönti ei todellakaan ole kyseessä.
Spaden visiointi ei tarjoile käänteiltään mitään uutta tai tuoretta, mutta toisaalta se ei yritäkään tehdä ihmeitä. Joskus riittää se, että päähenkilö on äärettömän säälittävä tapaus ja elämän kurja puolikin tuntuu hauskalta. Ainakin sivustakatsojasta. Toisaalta lemmikkikoiran verantaan jäätyneet kivekset tai ydinpommivitsit eivät olleet sieltä ratkiriemukkaimmasta päästä.
Sweet Valley High -sarjan teinisöpöläinen (tai -inhokki, ihan miten vaan) Brittany Daniel näyttelee Spaden eli maailman juntimman Joen kaukaista ihastusta ja rockmies Kid Rock on tarinan kiveäkin kovempi kovis. MTV:n Carson Dalyllekin löydetään paikka kässäristä. Vauhdikkaimman roolin tarjoilee jälleen kerran herra Christopher Walken, jonka kampaus näyttää päivä päivältä hurjemmalta. Ei silti yhtä hurjalta kuin Joen. Joe kun on ihan luuseri… sitähän tarina toitottaa oikein alleviivauksien kera. Kaikki muut paitsi onni potkivat junttia päähän, ja välillä leffaa katsellessa tuntuu siltä, että potkuja osuu muuallekin. Hellyttävän opetustarinan oppien mukaisesti lyönnit vähenevät viime metreillä. Sitä ennen urea-astiat, hyväksikäyttäjät ja muu hömppä täyttävät vanhempiaan etsivän poitsun elämän.
Lopulta Spade ei ole mikään (suomalaisten rakastama) Spede, vaan köykäisemmän huumorin ystävänä hän tekee aivan omaa juttuaan. Kovin kestäväksi se ei osoittaudu, mutta Juntti-Joen kommellukset tarjoavat yhdet ok:t viikonloppunaurut. Sitä paitsi kuka voisi morkata täysillä vanhempiaan ”persekuvan” kanssa etsivää junttia tahi Brittanyn mikroshortseja?
