Kustannuspäällikkö Margaret Tate (Sandra Bullock) on alaistensa vihaama, kylmäkiskoinen kanadalainen, jota uhkaa umpeutuva viisumi ja sen myötä karkotus. Hänen hanslankarinsa Andrew (Ryan Reynolds) kuitenkin osoittaa pienen kiristyksen jälkeen olevansa avuksi; he ilmoittavat olevansa kihloissa ja siten maahanmuuttoviraston ulottumattomissa. Kaikki ei ole kuitenkaan niin mutkatonta kuin luulisi, ja kun nuoripari lentää Alaskaan tapaamaan Andrew’n vanhempia, oppii Tate hassunhauskalla tavalla kaikkea uutta ja ihmeellistä paitsi itsestään, myös tulevasta miehestään. Kuten sen, miten hän rakastaa Pringlesejä ja iPodiaan. Kukapa ei. Tate itse on vankkumaton Starbucks-nainen – heidän kevyt, makeuttamaton kanelikahvinsahan on ”kuin joulu kupissa”. Tuolla äskeisellä kaverilla oli muuten näytönsäästäjänään tosi iso Nokian logo. Ilman sen kummempaa syytä. Alaskalaiset varmaan pitävät Nokiasta. Ei kun mistäs tässä jutussa nyt olikaan kyse…
Anne Fletcherin ohjaama Odottamaton ehdotus on tuotesijoittelultaan ehkä härskein elokuva, mitä olen koskaan nähnyt. Piilomainonnan ymmärtää tiettyyn pisteeseen asti, mutta tässä leffassa etuliitteen ”piilo” voi vaihtaa suosiolla katujyrään. Tuotteita ei edes olla yritetty upottaa sujuvasti osaksi kerrontaa, vaan ne tuodaan esille silmiinpistävän näkyvästi kohtauksilla, joilla ei ole mitään tekemistä juonen kanssa. Leffa pysähtyy, Andrew ostaa sipsejä ja sanoo: ”Sekin sinun pitäisi tietää minusta, että rakastan Pringlesejä. Ne ovat herkullisia.” Kuulivathan kaikki? Ok, leffa jatkuu.
Ei sillä, ettäkö debyyttinsä käsikirjoittajana tekevän Pete Chiarellin teksti olisi muuten erityisen lennokasta tavaraa. Lopetus on kieltämättä miellyttävän napakka, mutta siihen hyvät puolet melko lailla jäävätkin. Jos pääkaksikon välillä mitään kemiaa on, ei sitä tämäntasoisen läpänheiton takaa tarvitse pelätä aistivansa. Bullockin hahmo on särmätön bitch jolle Reynolds piikittelee takaisin tyhjä benaffleck-hämmennys kasvoillaan. Aitoa myötähäpeäkiemurtelua puolestaan syntyy, kun veteraaninäyttelijä Betty White vetää Bullockin kanssa intiaaniräppiä metsässä. Siis Emmy-palkittu näyttelijä. Intiaaniräppiä. Metsässä.
Huumorikäsityksensä lisäksi leffan arvomaailma on yleisesti ottaen varsin kyseenalainen. Sikarikkaan Andrew’n perheen kotikaupungissa asustaa ilmeisesti noin yksi ei-valkoinen henkilö. Hän on aksenttiaan myöten stereotyyppinen meksikolainen, Ramone (Oscar Nuñez). Ramone hoitaa kaupungissa ilmeisesti yksinään kaikki tarpeelliset palveluammatit, mukaan lukien tarjoilijan ja miesstripparin virat. Riiiiight.
Odottamaton ehdotus on vaaleanpunainen, vajaan kahden tunnin mittainen mainoselokuva. Sellainen, joka istuu täydellisesti romanttisen komedian käsikirjoitusoppaan esittämiin vaiheisiin ja sulattaa hötöllään katsojansa aivot. Hömppäromantiikassa ei toki ole mitään pahaa, mutta tässä on malliesimerkki siitä miten kyseisen genren leffaa ei tulisi koskaan tehdä.
