Vapaapainikehissäkin loistanut Bill Goldberg on Joulupukki tässä ehdottomasti parhaassa Joulun kauhukomediassa. Tarinan pohjana toimii hillittömän hauska idea demonin ja enkelin välisestä vedonlyönnistä, jonka demoni häviää. Näin ollen demoni joutuu olemaan Joulupukki tuhat vuotta. Hänen täytyy olla kiltti kaikille. Tämä on tietysti vaikeea, koska demoni on ollut hyvin murhanhimoinen aiemmin. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat nykypäivään ja vedonlyönnin viimeiseen vuoteen, jolloin Joulupukki pistää ranttaliksi.
Jo pelkkä alkukohtaus saa haukkomaan henkeä. Kun James Caan istuu perheineen Joulupöydässä syömässä makoisan näköistä ateriaa. Samalla Goldbergin esittämä rujoin Joulupukki ikinä tupsahtaa savupiipusta sisään ja lahtaa koko perheen. Ikinä aiemmin en ole nähnyt yhtä hienoa savupiipusta sisään tulemista. Savupiippu vain yksinkertaisesti menee tuhannen pirstaleiksi. Vielä, kun James Caan kuolee jo ennen alkutekstejä on hienoa nähdä, ettei elokuva tarvitse hänen kaltaistaan veteraania pysyäkeen kasassa.
Santa’s Slay on juuri oikeanlaista Jouluterapiaa. Sen parissa aika rientää sopivan leppoisasti. Murheet ja huolet unohtuvat, kun Goldberg tappaa mitä erikoisimmilla tavoilla. Toisaalta elokuvalla olisi helppo saada kaikki lapset, jotka eivät vielä pelkää Joulupukkia, pelkäämään sitä. Siihen loppuisi se iänikuinen Joulun odotus. Ei menisi rahaa turhiin Megaturbomaneihin tai Tamasokisteihin. Mutta mikä parasta, ei tarvitsi enää näyttää toinen toistaan huononpia Joulukalenteri-ohjelmia. Joten sinä jonkun lapsen vanhempi, näytä lapsellesi Santa’s Slay. Pääset suuresta pälkähästä. Eikä sinun tarvitse kertoa lapsellesi, ettei Joulupukkia ole olemassa. Tai ehkä joissain tapauksissa se on suotavaa, jos lapselta menee yöunet.
Pienistä puutteista huolimatta Santa’s Slay on piristä kauhukomedia, joka ottaa Jouluteemastaan riittävän paljon irti. Kyllä tämä pitää joka Joulu katsoa. Nyt on jo kaksi oikeasti hyvää Joulu -elokuvaa ja ne ovat Santa’s Slay ja Bad Santa.
nimimerkki: Tumppimies
