Muun muassa Citizen Dildoksi nimetty, naisiin menevä lehtimoguli David Aames (Cruise) iskee silmänsä kaverinsa tyttöystävään Sofiaan (Cruz). Eräs Aamesin entisistä irtosuhteista (Diaz) ei oikein osaisi päästää irti, ja muuttuukin oitis tapahtuneesta mustaksi. Eräänä nättinä päivänä David sitten hyppää tämän autoon, ja elämä muuttuu unelmasta painajaiseksi. Seuraa onnettomuus, murhasyyte ja kumma fiilis – mitä ihmettä tapahtuu?
Ohjaaja Crowe on vedellyt naruja ammattitaitoisella otteella. Reippaaseen kaksituntiseen mahtuu runsaasti kuvankauniita freimejä, onnistuneita näyttelijäsuorituksia ja pisteenä iin päälle vielä letkeä soundtrack. Vaikka biisivalinnat eivät tuntuisikaan sopivan kuvan fiilikseen, jekku korostaa hauskasti filkan kummaa virnettä.
Kyseessähän on puhdas remake epsanjalaisesta Abre Los Ojos-elokuvasta, jonka kuvakulmat ja Cruzin naisrooli eivät eroa tästä mitenkään. Itse en kuitenkaan ole alkuperäistä versiota nähnyt, joten Vanilla Skyn samankaltaisuus ei ärsyttänyt. Mielessä kuitenkin käväisi ajatus, että tehdessään filkan uusiksi Crowe olisi voinut heittää käsikseen jotakin uutta. Aames ei herätä puuhistaan huolimatta hirmuisia tunnekuohuja katsojssa, vaikka Cruise onkin roolissaan pätevä. Pläjäys on kai yritetty jakaa kahteen osaan, romanttiseen draamaan ja jonkinmoiseen skifitrilleriin, mutta moinen sekoitus ei maistu hyvältä yhdessä. Loppua kohden filkan mielenkiintoisuus kyllä kasvaa, mutta alun tyhjänpuhumista ei jaksa millään seurata.
Hommaa on seurattava tarkasti jos lopun selittelystä mielii saada jotakin irti. Ymmärretään, muttei kai alussa tarvitsisi sentään näin joutua sinnittelemään hyvän lopun takia? Kaikki on periaatteessa kohdallaan, mutta juttu alkaa toimia kunnolla vasta loppuvaiheilla. Vaniljaisen taivaan alla voisi tapahtua hienompaakin.
