20.7.1944 ja Claus Von Stauffenberg. Käsi ylös, jos päivämäärä ja nimi kilauttivat kelloja. Tuona katkeran suloisena päivänä tapahtui yksi historian uhkarohkeimmista operaatioista, joka todisti kiven alla piileskelleelle maailmalle, kuinka kaikkia ei yhden miehen radikaali ja epäilyttävä diktatuuri miellytä. Adolf Hitler oli Saksan hirmuhallitsija ja erityisen tunnettu juutalaisvainoistaan. Miehen teot ovat varmasti monelle tuttuja, kuten myös pistävää katkeruuden tunnetta aiheuttava hakaristilippu. Natsismi on edelleen melko arka aihe yleisön keskuudessa, eikä halveksunta ja alikatsominen saksalaisia kohtaan ole vielä tänäkään päivänä täysin unohdettua. On kuitenkin hyvä tietää, että kaikki saksalaiset eivät olleet hakaristin ja totalitarismin uskollisimpia kannattajia. Itse asiassa useimmat pitivät jopa Hitlerin kiihkeästi lietsomaa antisemitismiä ja eugeniikkaa hyvin vastenmielisinä aatteina. Kukaan ei vain uskaltanut sanoa eriäviä mielipiteitä ääneen, sillä he tiesivät varsin hyvin seuraukset; katsekontakti 7.62 kaliiberisen KAR 98 kiväärin kanssa ei kuulosta ihan niin houkuttelevalta kuin eriävien argumenttien nielaisu.
Jotkut uskaliaat menivät selvästi vaitonaista kansaa pidemmälle, etunenässä pahasti Pohjois-Afrikan taisteluissa haavoittunut eversti Claus Von Stauffenberg. Stauffenberg ei sulattanut Hitlerin kiihkomielistä politiikkaa ja oli katkeroitunut myös kärsimästään onnettomuudesta, joka seurasi Hitlerin ankarista taistelukäskyistä ja taisteluista, jotka olivat liian kovia paloja Saksan armeijalle. Stauffenberg ei halunnut odottaa Saksan tuomiopäivää peukalo pyllyssä, vaan päätti itse alkaa radikaaleihin toimiin. Ei pelkästään henkilökohtaisen koston takia, vaan koko Saksan tulevaisuuden. Stauffenberg halusi Hitlerin hengiltä ja osasi varautua myös jälkitoimenpiteisiin, koska tiesi ettei Hitler ollut yksin. ”Operaatio Valkyyriaksi” tai ”Operaatio Valkyrieksi” kutsutun operaation avulla, koko Saksan natsismijohto saataisiin ”puhdistettua” ja äärijärjestöt: salainen poliisi Gestapo ja epävirallinen armeijayksikkö SS, saataisiin lakkautettua. Stauffenberg keräsi merkittävän joukon apureita, jotka olivat Stauffenbergin tavoin katkeria Hitlerille ja optimistisia uudistuksiin. Kun porukka oli kasassa, oli Stauffenbergin edessä operaatio, jonka edessä jopa Kennedyn salamurha tuntui lämmittelyltä.
Huiman suosion keränneen Epäillyt elokuvan jälkeen, ohjaaja Bryan Singer teki X-Men mutanttiseikkailut ja muutaman vähemmän tuntemattoman elokuvan, kunnes vuonna 2008 mies otti tehtäväkseen siirtää Operaatio Valkyrien valkokankaalle. Ja koska elämme edelleen Hollywood-aikakaudella, ei Singerille kelvannut pelkkä faktojen kertaus, vaan hommaan piti saada mammuttimainen budjetti, suomalaista savusaunaakin kuumempi päätähti ja rutkasti hehkutusta, jotta yleisömagneetti värähtelisi kassakoneen kilinän tahtiin. Kaikki edellä mainitut asiat toteutuivat rahoittajan löytyessä ja hehkutuksen/hypetyksen villiintyessä, mutta päätähden ”kuumuudesta” voidaan olla monta mieltä. Kuka tahansa saksalainen Jäger-mies ei päässyt astumaan Stauffenbergin saappaisiin, vaan rooli annettiin kokkelinenäiselle, metrimitan virkaa toimittavalle Hollywood-tähtöselle Tom Cruiselle. ”Jippijaijee!” huusivat teinityttöset ja ”Verdammt Teufel!”, kimpaantuneet saksalaiset. Cruisen skientologisuus ja ulkonäölliset epäkohdat saivat saksalaiset protestikannalle ja Singerin tuotantoon syntyi varsin nolostuttavia ongelmia. Ongelmat ratkaistiin ja vastaväitteet kumottiin ja loppujen lopuksi Operaatio Valkyrie pääsi teatterilevitykseen.
Kun Operaatio Valkyrieta sitten tarkastelee, pistää kaksi harmittavaa seikkaa mielen apeaksi. Ensinnäkin päätähtösen säälittävät yritykset luoda vakavuutta ja katkeruutta hahmoonsa. Cruise ei vaakuta, ei sitten ollenkaan. Väkisin väännetty tuimailmeisyys ei näytä luonnolliselta ja Stauffenbergin katkeruus ja viha, eivät korostu niin vahvasti kuin pitäisi. Loppujen lopuksi Stauffenbergin hahmo jää epäolennaiseksi puolisankariksi, joka näyttää katsojan silmissä vain yhdeltä massatuotantomaiselta patriootilta, joka yritti tehdä jotain hyvää päivätyönsä välissä. Toiseksi – ja vielä suunnattomaksi harmiksi – elokuva on täysin englanninkielinen. Kyllähän sen tietenkin ymmärtää, sillä onhan elokuva amerikkalainen ja puhdas Hollywood-tuotos, mutta silti saksankieli olisi kuulostanut paljon realistisemmalta ja saanut elokuvaan vakuuttavamman sävyn. Varsinainen saksalaisuus on hakuteissään, kun hahmot sössöttävät sujuvaa enklantia ja siinä samassa vielä moittivat amerikkalaisia. Ristiriitaisuus on huipussaan, kun lupaavasti saksankielisenä alkanut elokuva, muuttaakin äidinkielensä englanniksi ja räikeästi läpipaistava amerikkalaisuus tekee vallankumouksen ja syrjäyttää saksalaisuuden valtaistuimelta. Kieltämättä kyllä, elokuva olisi saanut allekirjoittaneenkin täysin puolellensa, jos tyypillisen ”Wassupin?” tilalla olisi kuulunut kalskea ”Guten Tag!” .
Huolimatta elokuvaan sopimattomasta amerikkalaisuudesta, Operaatio Valkyrie on yllättävän iskevä tekele. Singer käyttää tuttuja jännityksenluontikikkojaan, soveltaen tehokkaasti katsojan sykkeen kanssa käsi kädessä tykyttävää musiikkia ja vahvaa tarinankerrontaa. Operaatio Valkyrie tuodaan katsojan silmille, yhtä jännittävänä ja riskaabelina kuin se todellisuudessa olikin. Tapahtumat on kuvattu aidossa miljöössä, mikä luo tarinaan, jo hukatulta tuntunutta, uskottavuutta. Myös perinpohjaisesti esille tulevat faktat antavat lisätietoa operaatiosta ja sen monimutkaisuudesta. Tämän seurauksena katsoja pystyy aidosti tuntemaan sympatiaa uhkarohkeita yrittäjiä kohtaan, ihan jo pelkästä yrityksestä. Operaatio Valkyrie on kokonaisuutena yllättävän pätevä historiankertaus ja vahva kuva ihmisten rohkeudesta asioiden muuttamiseksi.
