Ensimmäiset kolme Die Hard-elokuvaa ovat kuuluneet kaltaiseni toimintafanin TOP-10 listalle aina. Kyllä, myös se Rennyn ohjaama toinen osa. Viimeisintä nelososaakin olen katsonut monta kertaa, koska sekin on selkeä Die Hard-elokuva hyvällä tarinankerronnalla ja huomattavasti paljon huonompiakin toimintapläjäyksiä olen viimevuosina nähnyt.
Ennakko-odotukset elokuvaa kohtaan olivat todella kovat, trailerin nähtyäni ajattelin että ehkä tämä ei kerro vielä itse elokuvasta mitään. Oli lähes huvittavia BMW-merkkisten henkilöautojen räjäytyksiä ja bensiinitulipalloja. Jaksoin uskoa vielä elokuvan olevan vähintään yhtä hyvä kuin 4.0 (joka kyllä onkin mestariteos A Good Day to Die Hardin rinnalla). Valitettavasti olin täysin väärässä. Lähes kaikki vanhoista kunnon John McClanen seikkailuista on unohdettu ja uusin A Good Day to Die Hard sukeltaa syvälle.
Elokuvan tarina alkaa kun John McClane (Bruce Willis) saa tietää poikansa jääneen Venäjällä vangiksi ja sen kummempia miettimättä lähtee matkalle selvittämään asiaa. Yhtäkkiä John McClane onkin toiminnan ytimessä ja kuinka ollakaan, hän löytää poikansa lähes heti. Puoli Moskovaa pistetään matalaksi, autojen peltiä vääntyy ja rakennuksia ammuskellaan helikopterin miniguneilla. Välillä lätistään mukavia ja koitetaan heittää latteita onelinereitä ja saada pieniä juonikoukkuja ja lopuksi ajetaan autolla parissa tunnissa Moskovasta Tsernobyliin pistämään paikkaa matalaksi.
Nyt leffan näkemisen jälkeen täytyy oikein miettiä että keitä ne pahikset olivatkaan, kuka oli pääpahis ja kuka oli rivimies? Oliko se Komarov? Vai tanssista pitänyt Alik? Hmm.. Pakostikin tulee verrattua tätä aikaisempiin Die Hardeihin ja joissa kaikissa on ollut selkeä vastavihollinen John McClanelle, loistaa tässä poissaolollaan. Entäs se juoni? Oliko tässä semmoista? Hyvin hatara semmoinen ja loppu jättää auki kysymyksen: “miksi?”. En käsittänyt miksei tässä elokuvassa voitu hyödyntää ydinaineita, joita Tsernobylissä oli ja tehdä sillä vakavan uhkan maailmalle vahvan pääroiston turvin. Tosin elokuva oli niin lyhytkin että sinne päästessä tuossa ajassa ei olisi ehtinyt edes aihetta käsitellä, koska alkupuolella tuhottiin Moskovaa varmaan yhden kolmasosan ajan elokuvan kestosta. Lopusta päästään siis alkuun ja alkupuolella ihmetytti John McClanen motiivit, mies vaan muina miehinä lähtee vieraassa maassa takaa-ajamaan varastetulla ajoneuvolla poikaansa ja samalla tuhoaa läjän hänelle entuudestaan tuntemattomia vihollisia.
Näyttävän näköiset toimintaosuudet Moskovan kaduilla ja rakennuksilla kyllä pelastavat paljon, mutta ärsyttävä lähizoomailu käsivarakameralla ja nopeat leikkaukset rupesivat rasittamaan eritoten rauhallisemmissa kohtauksissa. Tsernobyliin sijoittuvat kohtaukset ajavat asiansa, mutta jossain kohtaa muovisuus paistaa läpi. Bruce Willis John McClanena tekee kaikkensa, mutta käsikirjoitus ja ohjaus ei tarjoa tarpeeksi, valitettavasti. Olen varma että senioristuvasta John McClanesta olisi saanut irti huomattavasti paljon enemmänkin. Vanha kunnon John McClane jonka minä tunnen, pukeutuu “wifebeateriin”, hänellä on krapula ja aina purkillinen aspiriineja takataskussaan. Jai Courtney Jack McClanena pärjäilee kohtuullisesti, varmasti ja värittömästi. Valitettavasti minkäänlaista kemiaa eivät McClanet saa aikaiseksi, joskin pientä naljailua toisilleen. Pahiksina toimivat Sebastian Koch Komarovina ja Rasha Bukvic Alikina tekevät ihan hyvää työtä, varsinkin Alikin tanssikohtaus oli ihan hauskaa katsottavaa. Muista statisteista oikeastaan on turha sanoa yhtään mitään. Läppää heitellään siellä täällä sopivissa kohdissa, mutta henkilöhahmojen olematon kehitys ei anna sijaa oikein muunlaisille keskusteluille.
Elokuvanahan tämä on ihan perus B-luokan toimintaräiskintä, tyyliin aivot narikkaan. Kelvollisia nopeita toimintakohtauksia toinen toisensa perään ja lopussa hyvät voittaa pahat. Kuitenkin jäädään todella kauas aiempien Die Hardien laadusta, valitettavasti. Toivoin jopa että tämän leffan jälkeen olisin yhtä innoissani kun tulin katsomasta Fast and Furious Fiveä viimekesänä, jonka vitososa piristi sarjaa älyttömästi ja teki siitä sarjansa parhaan elokuvan. Kunpa ystävälleni John McClanellekin olisi käynyt niin.. kutosta odotellessa.
