[I]USM Aurigalla[/I] tehdään salaisia biologisia kokeita. Florina 161:ltä saadut geeninäytteet ovat tutkimuksen perustana ja synnyttää paitsi Ellen Ripleyn (Sigourney Weaver) muistoja omaavan hybridiolennon myös lajin jonka piti olla kuollut. Rahtialuksen Betty komentaja Elgyn (Michael Wincott) taas tuo ihmislastia tarpeellisiksi isänniksi eliöille. Sen jälkeen kaikki menee luonnollisesti pieleen, sillä happoveriset otukset ovat aggressiivisia, nopeita oppimaan ja lisäksi kykeneviä pakenemaan ja tappamaan. Kaikki menee siis komeasti pieleen tai onnistuu yli odotusten, mutta Ripley, Bettyn jäljellejäävä miehistö Johnerin (Ron Perlman) johdolla ja kokeita tehnyt Wren ( J.E. Freeman) ja syntymää odottava Purvis (Leland Orser) joutuvat pakenemaan. Bettyn miehistön uusi jäsen Call (Winona Ryder) taas yllättää kaikki.
Alien-saaga on siinä omalaatuinen tapaus että jokaisella osalla on oma, selkeästi erotettava visuaalinen ilme joka poikkeaa muista ja on nimekkään ohjaajansa tyylin mukainen. Kahden amerikkalaisohjaajan jälkeen penkille istuu ranskalainen Jean-Pierre Jeunet ja tuo mukaan visvaa, smegmaa, verisiä kuolemia ja satumaisen ilmeen.
Sigourney Weaverin syy läsnäoloon elokuvassa tuntuu päälleliimatulta, mutta asiaa auttaa se että vakuuttavan pitkä ja karismaattinen Weaver pääsee irrottelemaan roolissa kylmällä hulluudella. Ron Perlman on karski antisankari ja revittelee machokommentteja kuin liukuhihnalta, joskin Joo Whedonin käsikirjoitus etenee liian nopealla vauhdilla rakentaakseen todella vahvan elokuvan. Winona Ryder on erityisen hissukkamaisen androgyyni roolissaan, mutta luo silti oikeasti koskettavan suorituksen. Michael Wincott Bettyn ketalemaisena komentajana on tyypillisen konnamainen, joskin hänen kieroutensa ovat pieniä verrattuna [I]USM Aurigalla[/I] harjoitettuihin konnuuksiin.
Lopputulos on saagan heikoin osa, mutta silti tehokas ja viihdyttävä avaruuselokuva. Nimiolennot ovat luonnollisesti hirmuisia ja tehosteet toimivat ongelmitta ja hienoa CGI:täkään ei paljoa ole elävää raskasliikkeisyyttä pilaamassa. Näyttelijäkaarti on laadukas ja Darius Khondjin kuvaus limaista. Pahimpana heikkoutena on hieman sekava aloitus, mutta se ei paljoa ehdi vaivata kokonaisuuden ollessa selkeästi etenevä ja rakennettu.
