Ylikonstaapeli Tom Brant (Statham) ei ole mikä tahansa lainvartija, vaan pomojensa pelkäämä ja rikollisia säännöllisesti sairaalakuntoon laittava viskinhuuruinen kovanaamakyttä. Iltapäivälehtien etusivuja koristava väkivalta-auktoriteetti tuo huonoa mainetta poliisipiirilleen, mutta pian lehdet saavat uuden myyvän aiheen, kun kaupungissa alkaa riehua poliiseja listivä sarjamurhaaja, josta Tom-setä ei ole lainkaan riemuissaan…
Onhan näitä piinkovia ja tulivuorten uumenissa raudaksi taottuja sininuttuja nähty ennenkin valkokankaalla, mutta elokuva Blitz asettaa areenalle oikeasti uskottavan ja kunnioitusta herättävän virkamerkkigladiaattorin. Jason Statham loistaa pääroolissaan jokaisen taskuvarkaan pahimpana painajaisena ja murisee tolloimmatkin repliikit suustaan kuin savannin kookkain leijonauros. Hän antaa tekeleelle mahdollisuuden nousta rikostrillereiden muurahaispesästä korkeimmalle huipulle, mutta miten on muun toteutuksen laita?
Ken Bruenin samannimiseen romaaniin perustuvan rainan on käsikirjoittanut palkitussa Moon -elokuvassa vastaavalla pallilla häärinyt Nathan Parker. Mies onnistuu tässäkin, sillä Blitz vyöryy eteenpäin sulavasti ja naulitsee katsojansa mielenkiinnon kuin kiukustunut ampiainen uimarannalla. Kirjaa en ole lukenut, mutta elokuvan dialogi on sulavaa, mielenkiintoista ja ajoittain nauruhermoja kutkuttavaa. Alkuperäistarinakin on mielenkiintoinen, vaikkei järin valtavirrasta poikkeava tai sykähdyttäviä juonenkäänteitä tarjoava olekaan. Ohjaaja Elliott Lester oli uusi tuttavuus, mutta kiitettävän paljon hän näyttelijöistään irti saa ja pitää kokonaisuuden vakaalla kädellä hallinnassaan.
Hahmogalleria on leffan suuri voimavara laajalla arsenaalillaan, johon kuuluu jo käsitellyn koppalakin ohella mm. psykopaattitappaja, alkoholiin sortuva vanhempi konstaapeli, homopoliisipäällikkö, rahanahne toimittaja ja rikastumisesta haaveileva pultsari. Osa edellämainituista on melko rohkeitakin valintoja tämänkaltaiseen uskottavuuteen nojaavaan elokuvaan, mutta jopa miehiin menevä tutkimuksen johtaja saa katsojakunnan coolilla ottellaan puolelleen.
Blitz paljastaa murhamiehen suhteellisen aikaisessa vaiheessa, joten mielenkiinto kohdistuu lähinnä siihen millä tavalla hänet saadaan kiinni ja mitä lopussa tapahtuu, kuin perinteiseen salapoliisidekkarimaiseen ’kuka voisikaan olla kaiken pahan takana’ -leikkiin. Yleensä tämä kääntyy teosta vastaan loppuanalyysia vääntäessä, mutta Blitz välttää kyseisen sudenkuopan ja raina kiinnostaa paljastuksen jälkeenkin.
Hyvistä näyttelijäntöistä sivuroolien parissa täytyy antaa kiitosta Ned Dennehylle, joka esittää aidonoloisesti katujen rottaa ja häikäilemättömää vasikkaa Radnor-nimisen pultsarin roolissa. Tappajaa näyttelevä Aidan Gillen oli pienoinen pettymys, eikä hän pääse tarpeeksi psykoottiselle tasolle omassa roolissaan, vaikka tekijäpoppoo yrittääkin saada hänen mielensä häilyvyyttä tuntuvalle tasolle. Näissä leffoissa pahiksen olisi tärkeä olla aidosti häiriintyneen oloinen ja karismaattinen hemmo, kuten mestariteokset Psyko ja Uhrilampaat ovat vuosien saatossa osoittaneet.
Genrensä eliittiin arvostelun alla olevaa teosta ei pysty nostamaan, mutta erittäin hyvää viihdettä ja nautittavaa ajantappamista se on alusta loppuun, vaikka toki huumaavan vakuuttavan alun jälkeen meno hieman hiipuu keskiverron paikkeille tapahtumien edetessä. Realistista rikosrainaa etsivät voivat pettyä, mutta kunnon äijäelokuvista pitäville katsojille tämä on täyttä nannaa. Huonoja puolia leffassa ei juurikaan ole, joten kiitettävän arvosanan Blitz ehdottomasti ansaitsee.
