Jämpti, opettavainen mutta ennalta-arvattava leffa, jota ei voi katsella kuin vain yhden kerran.

15.3.2005 22:37

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Normal
Valmistusvuosi:2003
Pituus:112 min

Minulla oli aika huonot odotukset tältä leffalta. Juonen luettuani ennen elokuvan katsomista ajattelin, että tämä tulee olemaan luultavasti aika pitkäveteinen. Mutta mieleni muuttui. Tämä on ihan hyvää ja seikkaperäistä viihdettä. Tarina kertoo tavallista amerikkalaisesta perheestä, jonka elämä muuttuu kun isä (Ray) paljastaa järkyttävän asian; hän on aina tuntenut olevansa nainen. Tämä tulee ilmi silloin, kun hän avautuu parisuhdeterapeutille. Hän ei häpeä, vaan on siitä jopa ylpeä ja kertoo yllättävän avoimesti transsukupuolisuudestaan muille. Perheen reagointi on aluksi luonnollinen; he eivät voi millään ymmärtää. Kaikista raskaimmin tämän ottavat hänen vaimonsa ja poikansa. Tytär ei näytä olevan siitä kauheasti moksiskaan, kyselee isältään vain huvittavia kysymyksiä.

Kuorossa laulaessaan tämä Ray laulaa melkein sopraanon korkeudella. Ymmärtämättömiä katseita hän saa osakseen, koska käyttää naisten hajuvettä. Sotkua vielä pahentaa miehen käydessä miehisessä työssä. Omaa mainettaan uhatakseen hän kävelee ihmisten ilmoilla korvakorut korvissaan. Myöhemmin hän haluaa selvemmin näyttää feminiinisen puolensa naisellisesti pukeutumalla. Kieltämättä on hupaisaa nähdä raavas mies hameessa ja naama meikattuna. Estrogeenia sisältäviä pillereitä napsiessaan hänelle kasvaa rinnat, jotka ovat yhtä suuret kuin hänen tyttärellään. Ray päättää mennä sukupuolenvaihdosleikkaukseen ja sen jälkeen hänen nimensä muuttuu Ruthiksi.

Elokuva on paikoitellen koskettava, mutta ei onneksi juutu kirjaimellisen epätoivoisuuden näyttämiseen vaan huumoria on sopivasti mukana, mikä innostaa jatkamaan katselua. Iloinen, hieman vanhanaikainen musiikki leffassa piristää kummasti ja antaa uutta ilmettä. Elokuvassa on paljon hyviä ideoita. Normalin opetus on se, että erilaisia ihmisiä kannattaa arvostaa vaikeuksista ja yhteiskunnallisista rajoitteista huolimatta. Vaikeuksista selvitään pienillä sovitteluilla ja kompromisseilla. Hienon roolityön tekee Rayn isää näyttelevä näyttelijä ilkeänä dementikkona. Kokonaisuudessaan jämpti, opettavainen mutta ennalta-arvattava leffa, jota ei voi katsella kuin vain yhden kerran.

nimimerkki: Hebe

Arvosteltu: 15.03.2005

Lisää luettavaa