Valamiesten ratkaisu on tiivis kertomus, kuten suomennoksestakin voisi päätellä, valamiesten päätöksen teosta. Tähtinäyttelijä Henry Fonda oli elokuvan tuottajana ja esittää pääosassa hienosti valamiestä, joka ainoana uskoo nuoren pojan syyttömyyteen. Muut 11 miestä uskovat pojan surmanneen isänsä. Leffa siis perustuu syyllinen vai syytön -asetelmaan eikä syyttä ole oikeussalileffojen klassikko. No tapahtumat käydään oikeastaan viereisessä huoneessa, mutta homma on käytännössä aika sama.
Valamiesten täytyy olla yksimielisiä ratkaisustaan, joten rupattelutuokio on valmis alkamaan. Poliisivoimissa tapausta on ilmeisesti pidetty itsestäänselvänä, ja sitä on käsitelty hätäillen. Oikeusistunnon aikana kuullut todisteet käydään siis järjestelmällisesti läpi, ja katsojalle tehdään selväksi, miten helposti sähkötuoliin istuttamiseen johtavat pienet asiat voivat jäädä huomaamatta. Todistusaineiston käsittelyllä on keskeinen rooli leffassa, ja onneksi siitä onkin saatu mielenkiintoista seurattavaa.
Tilanne on erikoinen, kun 12 ihmistä laitetaan yhteen huoneeseen päättämään tuntemattoman ihmisen hengestä. Valamiespoppoo koostuu erilaisista ihmisistä, joiden asennoituminen koko istuntoa kohtaan ja oman elämän kokemukset tietenkin sotketaan soppaan mukaan. Hyvät henkilöhahmot ovatkin tärkeä osa leffaa, ja myös näyttelijävalinnoissa on onnistuttu aikamoisen mahtavasti. Ehkä parhaiten mieleen jäi Lee J. Cobbin esittämä todella jääräpäinen ja kiivas tyyppi, joka ilmeisesti kärsii jonkin asteisesta lynkkaysvimmasta.
Muutamaa minuuttia lukuun ottamatta elokuva koostuu valamiesten keskustelusta huoneessaan. Istunto etenee suorastaan reaaliajassa ja valamiehet ovat reippaita, joten asioissa edetään nopeasti ja leffakin on tiivistunnelmainen. Myöhemmin mm. Hikisen iltapäivän ohjannut Sidney Lumet onkin saanut tällä tunnelmalla, hyvällä dialogilla ja mielenkiintoisilla hahmoilla aikaan leffan, joka pitää katsojan helposti koukussa loppuun asti.
nimimerkki: Hush-hush
