New yorkissa varttunut, realistinen bisnesmies Alex (Perry) tapaa meksikonamerikkalaisen, kohtaloon uskovan valokuvaaja Isabelin (Hayek). Yhden illan juttu johtaa raskauden kautta avioliittoon, ja kaksi vastakohtaa tajuavatkin yllättäen kuuluvansa yhteen – vaan miten moinen sujuu, kun kaksi kulttuuria eivät millään ota toimeen tullakseen?
Suin päin suhteeseen on melko tavanomainen leffa kalutusta aiheesta. Suvut ja rakastavaiset itsekin seisovat toistensa tiellä, lopun jo arvaa. Idean päälle kasattu käsis ei sekään uusia idiksiä pahemmin esittele, mutta viihdyttävyyden kannalta herkullisia tilanteita on kuitenkin eksynyt mukaan. Läppä on alapäähuumorittoman viatonta, mutta oikein toimivaa.
Isoin plussa pamahtaa ehdottomasti hyville roolivalinnoille. Perryn ja Hayekin mieltää helposti rooleihinsa, ja näyttelijöiden välillä on jopa sitä kuulua Kemiaa. Sivuhahmojen taso vaihtelee huonosta hyvään, mutta helmenä voi mainita vaikkapa Isabelin hillittömän jyrkän isäpapan. Alexin isää näyttelee muuten Perryn oikea isä, joten hepun on varmaankin ollut helppo eläytyä tilanteisiin…
Mitään genrenmullistajaa on turha odottaa, mutta Suin päin suhteeseen heittää huulta tuoreehkosta parisuhteesta yllättävän mukavalla otteella. Kyseessä on ikivihreiden biisien säestämä symppispläjäys, jonka rakkaudenhöperö meininki ei lipsu missään vaiheessa liian lapselliseksi. Leppoisa raina.
