Oletan että kaikki ihmiset jossain elämänvaiheessa miettivät jotain sen suuntaista, että jos kuviot pyörivätkin vain heidän ympärillään tavalla tai toisella. Truman Shown ideaan on napattu tuo hetki ja jalostettu siitä loistava leffa. Hommassa on myös kysymys tämänpäivän median tarvitsemista normaaleista kadun tallaajista ja todellisista tarinoista joita me kansalaiset kaipaamme kuviteltujen ja sepitettyjen tarinoiden ohella.
On piristävää nähdä Jim Carey tämän tyyppisessä roolissa. Äijän perushössötys ei jaksa yleensä oikein innostaa. No, ehkä sähköputkimies oli poikkeus ja The Mask menetteli ihan ookoo hienojen digi-efektien takia. Onhan Jim ollut myös hienossa Man on the moonissa, joka onkin Truman Shown ohella sitä Careyn parasta tuotantoa.
Careyn esittimä Truman Burbank viettää akvaarioelämää lavastesaarella ja on aito tähti maailman suosituimmassa TV-sarjassa. Trumanin elämää tallentaa 15 000 kameraa 24h/vrk joten mikään tilanne ei jää välittämättä katsojille. Intiimit kohtaukset jätetään sentään näyttämättä ja niissä tehdään Suomifilmit eli siirrytään kuvaamaan lehtien havinaa. Koko Trumanin maailma on siis vain kulissia, niin työpaikka, perhe kuin parhaat ystävätkin. Tätä kaikkea hallinnoi Ed Harrisin esittämä Truman shown ohjaaja, joka saa varsin jumalallisia piirteitä. Truman hoksaa että säädöt elämässä ei ole täysin kohdallaan ja alkaa pyrkimys pois omista pienistä kuvioistaan. Tämä ei ole sarjan kannalta kovin hyvä vaihtoehto ja äijän hanketta tullaan estelemään kaikin keinoin.
Leffa on jopa parempi toisella katsomiskerralla. Kun tietää mistä on kysymys voi roolityöskentelyihin sekä nerokkaaseen tarinaan ja sen yksityiskohtiin keskittyä paremmin. Tottakai DVD:n 16:9 kuvasuhde ja 5.1 ääni tuovat uuden sävyn verrattuna aikaisempaan videotarkasteluun. Kun leffan katsomisesta on kulunut muutama vuosi niin yksittäiset tapahtumatkaan eivät ole liian tuoreessa muistissa.
Naurua, pohdiskelua, inhotusta ja henkistä väkivaltaa. Siinäpä se, loistava leffa.
