Tiesin, ettei tätä yleisesti kehuta. Hyviäkin leffoja ohjannut Stone viime aikoina eksynyt väärille poluille. Jokaisella huippu ohjaajallakin on huonot hetkensäkin. Odotuksistani huolimatta päätin vuokrata tämän ja tarkastaa onko tämä sittenkään niin huono.
Billy Cooper (Penn) on pikkurikollinen, jolla ei mene nyt kovin hyvin. Auto menee rikki kesken matkan ja hän joutuu pysähtymään pieneen kylään. Se on hulluja täynnä ja Billy saa pian kaduta pysähtymistään. Auton hän jättää sekopään autokorjaajan (Thornton) huolettavaksi. Kylässä hänet saa koukkuunsa Jennifer Lopezin näyttelemä Grace. Hänen miehensä (Nolte) pyytää Billyä tappamaan Gracen. Rahapulassa oleva Billy joutuu sen myötä todelliseen painajaiseen.
Jostain syystä tämä iskikin minuun aika kovaa, vaikka odotinkin huonoa leffaa. Kylän asukkaista ja ilmapiiristä tulee mieleen Lynchin teokset. Samanlaista synkkyyttä tässä ei ole, mutta muuten homma on aika samantyyppinen. Tämä on inhottava, juonenkäänteitä täynnä ja ihan hyvät näyttelijätkin on mukana.
Sean Penn onnistuu hyvin. Myös Nick Nolten kähinä ja olemus tuovat lisää makua Nolten hienoon pahiksen rooliin. Jon Voight sokeana äijänä toi lisää väriä elokuvaan. Joaquin Phoenix uhoavana TNT:nä oli myös ihan hyvää työtä. Lopez ei puolestansa vakuuta. Thornton näytteli minusta aivan loistavasti renttua autokorjaajaa. Stonen ohjaus häiritsi varsinkin alkuvaiheissa, mutta siihen tottui pian.
Olihan leffassa myös jotain huonoakin. Vakavaa pohdiskeluakin oltiin yritetty luoda juonenkäänteiden lisäksi. Sitä yritettiin tarjota Jon Voightin sokean kerjäläisen avulla. Vaikka ukko onnistuukin roolissa, niin hänen oudot puheensa ei silti ole hyvä juttu. Värejä oltaisiin saatu laittaa myös vähän tummemmiksi. Minusta tuo värimaailma ei sopinut tällaiseen satuun. Joistain henkilöhahmoista oltiin saatu loistavia, toisista taas ei. Pidin elokuvan tavasta tunkeutua joihinkin hahmoihin leffan edetessä. Siten saatiin joihinkin hahmoihin hyvin lisättyä salaperäisyyttä. Kaikkiin hahmoihin ei valitettavasti päässyt sisälle.
Vaikka esittely kannessa lukeekin toimintakomedia, niin kyseessä oli jotain muuta. Alussa olikin luvassa komediaa, mutta pian kyseessä olikin tiukka trilleri. Draamaakin oli joissain vaiheessa mukana. Ei onneksi liikaa. Toimintaa ei tässä sitten ollut paljon mitään.
Legendaarisen Ennio Morriconen musiikit ovat kivasti luomassa tunnelmaa ja onhan U-käännös helvettiin ihan mukavaa vaihtelua tavalliseen hollyhuttuun. Toimiihan tämä ihan keskitasoa paremmin.
