Ikipullistelu on normi josta Hollywoodin sotaleffamaakarit eivät pääse eroon.

19.5.2007 19:58

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Jarhead
Valmistusvuosi:2005
Pituus:123 min

Miksi tehdä enää elokuvia amerikkalaisten neuroottisista sotakokemuksista? Vietnamista kerrottiin kuinka lantut sekosi kun lahdattiin kaikki mikä kohdalle sattui ja sodan aiheuttamia kärsimyksiä ei osattu Jenkkilässä arvostaa. Matkaa on taittunut ja nyt ollaan uusimpien amerikkalaisten sotakärsimysten äärellä aavikkosodassa. Sota on aina äärimmäinen, mutta näköjään väistämätön kokemus. Ensimmäinen virhe menee vielä läpi mutta seuraava on vastaava moka on jo tyhmyyttä. Mitäs lähdit? Taas.

Jarhead kertoo Jenkki-ihmisistä jotka lähtevät pelastamaan Kuwaitia ja sen öljylähteitä valloittajaltaan Irakilta – ja varsinkin Saddam Husseinilta. Hiekan keskellä odotetaan toimintakäskyä aseet rasvassa. Ajolähtö tulee mutta laukastakaan ei ammuta. Silti operaatio paljastaa mistä muusta kuin odottamisesta sodassa on kysymys. Jenkkien näkökulmasta.

Natsakaulojen ylipullistelua, patrioottista psyykkausta ja kotikaipuuta – sitä sotaelokuvat ovat perinteisesti ja niin on Jarheadkin. Olkoonkin että sanomaan mahtuu muutakin, mutta ikipullistelu on normi josta Hollywoodin sotaleffamaakarit eivät pääse eroon. Vaikka ohjaajana on Sam Mendes, tarjoaa elokuva tämän ikenet vetäyttävän näkökulman. Olisi luullut että yksilön näkökulma olisi päässyt paremmin esille ja sitä kautta elokuva olisi saanut enemmän syvyyttä. Jos paskahuussien lastin polttaminen on pahinta mitä voidaan tarjota, ollaan todella ruskealla linjalla. Sodassa on kuitenkin käsittääkseni jostakin muusta kysymys kuin nipokersantin omien rankaisemisesta. Hyvänä tarkoituksena lienee ollut tuoda esille yksilön lantun toiminta srtessaavassa sotatilanteessa, mutta perinteinen Holly-tapa vesittää viestin. Haluan uskoa että lopputulos on Sam Mendesin sijaan tuotantokoneiston näköinen.

Elokuva on tapa hakea historiallisille ratkaisulle hyväksyntää tai kyseenalaistaa niitä. Tällä kertaa lopputuloksena on puolivillainen esitys joka ei ota kantaa selkärankaisesti kumpaakaan suuntaan. Totta kai katsoja samaistuu päähenkilöön ja hänen edesottamuksiin, mutta perinteinen esitystapa vetäisee maton leffan alta jo alkumetreillä.

Arvosteltu: 19.05.2007

Lisää luettavaa