Kun sain kuulla, että Kultainen Kompassi oli tulossa elokuviin, juoksin äkkiä kirjastoon lainaamaan kaikki Universumien tomu -sarjan kirjat englanniksi. Se ei ehkä kannttanut, koska elokuvaa katsoessani muistin kirjat vielä tuoreesti ja eroavaisuudet versioiden välillä häiritsivät.
Philip Pullmanin alkuperäisteokset ovat myyneet maailmalla ja erityisesti Euroopassa suuria määriä ilmestyttyään 90-luvun puolivälissä ja ovat yksi upeimmista fantasiasarjoista koskaan. Kirjat ovat erittäin uskontovastaisia ja Pullmanin itsensä mukaan vastateos C.S. Lewisin uskontoa tuputtaville Narnia -kirjoille. Kirjojen päähenkilö on nuori Lyra (hienon ensiesiintymisen tekevä Dakota Blue Richrds), rinnakaisuniversumin Oxfordin Jordan Collegessa asuva orpotyttö. Lyra elelee raisua pienen poikatytön elämää daimoninsa Pan (talaimon)in (Lyran maailmassa sielu elää ihmisen ulkopuolella eläimen hahmossa, daimonina), collegen keittiötyöläisten lasten ja kaupungin gyptilasten kanssa. Eräänä päivänä Lyran elämä muuttuu, kun hän kuulee puolivahingossa setänsä, Lordi Asrielin (Daniel Craig) tutkimuksista pohjoisessa. Yllättäen Lyralle tarjoutuu lähteä pohjoiseen mystisen Rouva Coulterin (Nicole Kidman) avustajana. Ennen lähtöään Lyra saa collegen rehtorilta mukaansa aletiometrin, kultaisen kompassin, totuudenkertojan. Näin alkaa seikailu kohti pohjoista.
Elokuvan alkua on muutettu ja siihen on lisätty kertojaääni. Ratkaisu on mielestäni turha, koska monet kirjojen juonellisista kohokohdista pullautetaan ulos heti ensimmäisen minuutin aikana, eikä katsoja näin joudu pohtimaan mitään. Kirjojen uskonnonvastaiset vivahteet on häivytetty ja ne ilmenevät lähinnä katollisen kirkon vastineen, keinoja kaihtamattoman Magisteriumin toiminnasta. Muutama henkilö on muutettu eri nimiseksi, ilmeisesti tulevia filmatisointeja ajatellen. Tämä ei suuremmin häiritse, mutta sitä en ymmärrä, miksi karhukuninkaan nimi on pitänyt muuttaa aivan toiseksi.
Visuaalisesti elokuva on tottakai 180 miljoonan euron budjetilla ihan nätti. Silti jotkin kohdat ovat häiritsevän keinotekoisen näköisiä ja ne olisi varmasti voitu nykyään toteuttaa paljon paremmin. Elokuvan kliseet eivät pilaa kirjojen poikkeavaa tarinaa vaan jopa ryhdittävät kokonaisuutta. Koska kirjat ovat hieman erilaista fantasiaa, elokuvastakin on sellaista yritetty tehdä, mutta se hieman kömmähtää, kun kaikki fantasian elemnetit on täytynyt tunkea mukaan. Henkilöiden väliset suhteet eivät ehdi kunnolla kehittyä kun niin monitasoinen ja omalaatuinen kirja on pätkitty vajaaseen kahteen tuntii. Tylsää ei katsojalle varmasti kaikessa tuoksinnassa tule, mutta pieniä henkilöiden tarkoitusperiä avaavia suvantokohtia olisi voinut toiminnan kustannuksella kyllä lisätä.
Kokonaisuutena Kultainen kompassi on ihan mukiinmenevä, hieman liian vähän alkuperäistä tarinaa kunnioittava ja ajastaan sekä sen tarjoamista mahdollisuuksista jäljessä hinaava fantasiaelokuva. Ja olisi tuolla 180 miljoonan euron budjetilla varmasti voitu palkata henkilö opettamaan noita Serafiina Pekkalan roolin esittävää Eva Greeniä sanomaan ”Pekkala” eikä ” Phekala”.
nimimerkki: jukkakulta
