Pidän sarjakuvista, ja olen niitä joskus lukenut. Wolverine oli mielenkiintoinen Adamantium-kynsiä käyttävä hahmo Marvel-sarjakuvissa, joten kun kuulin että hahmosta on tehty oma elokuva, halusin heti katsoa sen. Trailerin perusteella elokuva näytti hyvinkin hienolta ja jännittävältä, pian menin katsomaan elokuvan elokuvateattereihin, odotukset korkealla…
Wolverine elää elokuvan alussa masentuneena erakkona, ja ikävöi Jean Greytä, edesmennyttä rakkauden kohdettaan. Jean Grey vaivaa Wolverinea näyissä, ja Wolverine inhoaa omaa elämäänsä. Koska Wolverine on mutantti, jolla on voimakas paranemiskyky ja ikääntyy hitaasti, Wolverine on elämänsä aikana joutunut useampaan otteeseen katsomaan, miten hänen läheisensä kuolevat ikääntymisen myötä, kun taas Wolverine jatkaa elämäänsä. Wolverine on väsynyt tähän kierteeseen, ja haluaisi elämänsä päättyvän. Wolverine saakin tähän mahdollisuuden: Wolverine pelasti aikoinaan erään miehen hengen, ja kiitokseksi tämä mies tarjoaa Wolverinelle mahdollisuutta kuolevaisuuteen, miehellä on keino ottaa Wolverinelta tämän paranemiskyky pois. Wolverine harkitsee asiaa, mutta ennen kuin Wolverine ehtii sanoa kyllä tai ei, hän huomaa paranemiskykynsä kadonneen ja joutuu samalla suojelemaan erästä naista murhaajilta…
Wolverine-elokuva tekee hyvää työtä päähahmonsa eli Wolverinen kehittämisessä. Elokuvan alussa näytetään hyvin Wolverinen masennus ja elämän synkkyys, joten kun Wolverinelle tarjotaan mahdollisuutta kuolevaisuuteen, tämä kohtaus tuntuu uskottavalta, niin kuin myös Wolverinen vakava harkinta tarjouksen suhteen. Samoin elokuvassa näytetään hyvin, miten Wolverine on kyllästynyt väkivallan tuottamiseen ja yrittää välttää sitä, mutta silti hän usein joutuu tilanteisiin, joissa pitää käyttää väkivaltaa. Hyvänä esimerkkinä tälle toimii kohtaus, missä Wolverine joutuu antamaan armokuoleman vakavasti haavoittuneelle karhulle. Tästä Wolverinen hahmon onnistuneesta kuvauksesta ja kehityksestä elokuvan aikana saamme kiittää toki myös käsikirjoittajia ja ohjaajaa, mutta ennen kaikkea Hugh Jackmania, joka on näytellyt Wolverinea useissa elokuvissa. Jackman on fyysisesti uskottava Wolverinen roolissaan, sillä hänellä näkyy isot ja treenatut lihakset, mikä on tärkeää, sillä Wolverine on vahva ja lihaksikas hahmo. Jackmanin näyttelemät kohtaukset ovat myös uskottavia ja aidon tuntuisia, ja läpi elokuvan Wolverinesta näkyy tämän henkinen haavoittuvuus ja väsymys.
Jackmanin näyttely on erinomaista tässä elokuvassa, niin kuin muissakin elokuvissa missä tämä näyttelee Wolverinea. Näyttelystä ei löydy valittamista, mutta sen sijaan Wolverinen hahmossa on elokuvassa piirteitä, jotka poikkeavat merkittävästi sarjakuvien Wolverinesta, huonolla tavalla. Sarjakuvissa Wolverine on erittäin taitava lähitaistelija, joka hallitsee lukuisia eri taistelutekniikoita, aseita ja voittaa lähes aina taistelunsa. Sen sijaan elokuvassa Wolverine on yleensä se, joka häviää taistelunsa ja jos voittaa, voitto ei tule niinkään taistelutaidoista vaan erittäin voimakkaasta paranemiskyvystään ja vahvasta Adamantium-ruumiistaan. Elokuvassa Wolverine ei käytä voittaakseen erilaisia taistelulajeja, vaan lähinnä huitoo pitkiä Adamantium-kynsiään ja toivoo, että ne kynnet osuvat vastustajaan, yleensä vastustaja väistää ne huitomiset ja lyö Wolverine takaisin, joka melkein aina saa osuman. Tämä on valitettavaa, sillä olisi todella hienoa nähdä elokuvassa, miten Wolverine erilaisilla tekniikoillaan voittaa vastustajansa. Pidän Wolverinesta hahmona elokuvassa, ja muutenkin X-Men-elokuvasarjassa paljon, mutta hahmon taistelutaitojen puutteet sarjassa harmittavat minua paljon.
Taisteluista puheen olleen, Wolverine-elokuvasta huomasin monessa kohtauksessa, että elokuvalle ei sovi K-12 ikäraja, ainakaan omasta mielestäni. Wolverinen käsivarsissa olevien Adamantium-teräksestä tehtyjen isojen kynsien vuoksi Wolverinen tappelut ovat melkein aina hyvin verisiä, mutta ikärajan vuoksi Wolverinen tappelut kynsillä näyttävät paljon tylsemmiltä kuin voisi luulla. En tarkoita tällä sitä, että elokuvassa pitäisi mässäillä verenmäärällä, vaan että moni tappelukohtaus olisi varmasti paljon hienomman näköinen ja paremmin toteutettu, jos elokuvassa voitaisiin näyttää verisyyttä. Koska tätä ei voida tehdä, Wolverinen kynsillä huitomat iskut menevät aina ohi, ja ainoa tapa miten Wolverine hoitelee vastustajiaan on kynsien työntäminen suoraan vastustajiin. Tämän toistuvuus tekee tappelukohtauksista tylsempiä. Näiden asioiden vuoksi totean, että mielestäni Wolverine-elokuvalle sopisi ikärajaksi paremmin K-18, silloin taistelukohtauksista voisi tehdä näyttävämpiä eikä Wolverine kenties saisi niin paljon köniinsä.
Olen puhunut paljon Wolverinesta ja taistelukohtauksista, mitenkäs muut asiat elokuvassa? Elokuva on tarinallisesti suhteellisen yksinkertainen, mutta toimiva. Wolverine suojelee tuttunsa naista murhaajilta, myöhemmin nainen kidnapataan ja Wolverinen pitää pelastaa hänet. Kliseinen juoni, mutta se ei haittaa, koska Wolverinen henkinen kamppailu elokuvan aikana tuo tarpeeksi muuta juonta elokuvaan. Elokuvan keskeisintä naishahmoa eli Mariko Yashidaa näyttelee Tao Okamoto, jonka näyttelyssä ei ole moitittavaa, mutta ei toisaalta kovin paljon kehumistakaan. Okamoton näyttelemä Mariko-hahmo on melko tylsä ja kliseinen prinsessa-tyyppinen hahmo, joka ei herättänyt minussa paljon tunnereaktioita. Marikon ja Wolverinen romanssi elokuvan aikana on kyllä hyvin väkisin tehty, jolta puuttuu uskottavuus, osittain siksi että Jackmanin ja Okamoton kemia ei ole kovin toimivaa elokuvassa, osittain siksi että tähän romanssiin keskitytään elokuvassa hyvin vähän ja siltä puuttuu rakennettu pohja. Sen sijaan pidin enemmän Rila Fukushiman roolisuorituksesta, joka näyttelee Yukiota, toista mutanttia josta tulee Wolverinen epävirallinen taistelutoveri. Fukushima tuo hahmoonsa kivasti innostusta, positiivista energiaa mutta myös kypsyyttä, minkä lisäksi Fukushiman ja Jackmanin hahmojen kemiat kohtaavat mukavasti. Mielestäni Wolverinesta ja Yukiosta olisi saanut uskottavamman romanttisen parin. kuin Wolverinesta ja Marikosta.
Elokuvassa on tavallaan kaksi pääpahista, Viper-mutantti joka pystyy imemään Wolverinen voimia pois, ja iso Hopeasamurai. Kumpikin jää valitettavan ohueksi hahmoksi, ja samalla aika laimeiksi pahiksiksi. Tämä on sääli, sillä Viperin hahmon idea oli mielenkiintoinen ja Hopeasamurai on sarjakuvissa hyvin mielenkiintoinen hahmo. Kumpaankaan hahmoon ei keskitytä elokuvassa tarpeeksi, että kumpikaan olisi erityisen toimiva pahis, samoin elokuvan lopputappelut ovat mielestäni aika tylsiä ja laimeita.
Annan elokuvalle arvosanaksi kolme ja puoli tähteä, mikä tarkoittaa minulle ihan hyvää elokuvaa. Silti olen käyttänyt ison osan arvostelusta elokuvan kritisoimiseen, miksi näin? Vaikka pidän elokuvaa ihan hyvänä, joka viihdyttää hyvin ja kehittää Wolverinea hahmona, elokuva on minulle aika iso pettymys. Odotin elokuvalta paljon enemmän, ja kun olen katsonut elokuvan, voin todeta että elokuvassa olisi ollut potentiaalia paljon parempaan teokseen. Muutamakin muutos olisi parantanut elokuvaa paljon. Elokuva on ihan hyvä, mutta se olisi selvästi voinut olla loistava, tämän vuoksi elokuvan huonommat puolet jäivät vahvasti mieleen. Tästä huolimatta elokuva on mielestäni katsomisen arvoinen ja viihdyttää kyllä kahden tunnin ajan hyvin, kunhan ei liian paljon odota elokuvalta. Suosittelen kyllä katsomaan elokuvasarjan aiemmat osat, tai ainakin alkuperäisen X-Men-trilogian, ennen kuin katsot tämän elokuvan.
