Toinen Maailmansota. Eversti Claus Schenk Graf von Stauffenberg (Tom Cruise) haavoittuu vakavasti Tunisiassa. Hän menettää oikean kätensä, kaksi sormea vasemmasta kädestään, vasemman silmänsä, mutta hänen epäillyksensä natsihallinnosta eivät vammaudu yhtään. Kenraali Olbrichtin (Bill Nighy) kautta hänet värvätään salaliittoon Hitleriä (David Bamber) vastaan. Aluksi skeptinen Stauffenberg kuitenkin liittyy mukaan ja inspiroivan Wagner-hetken jälkeen hän keksii sopivan savuverhon suunnitelman logistiseksi toteuttamiseksi, sillä Hitlerin itsensä tappaminen ei riitä. Kotijoukkojen komentaja Frommin (Tom Wilkinson) asenne on skeptinen, mutta jos salaliittolaiset onnistuvat iskussa on Fromm tukemassa sitä. Ensimmäisenä suunniteltuna attentaattipäivänä suunnitelma on peruttava, mutta viisi päivää myöhemmin, Stauffenbergin elämän viimeisenä päivänä, 20.7.1944 hän käynnistää suunnitelman. Pommi räjähtää, mutta inhimillisten virheiden takia riittävää etumatkaa ei saada aikaan. Silti yrittää Berliiniin päässyt Stauffenberg saada aikaan menestystä ja majuri Remer (Thomas Kretschmann) pidättäessään hyytävää Goebbelsia (Harvey Friedman) saa kuulla miten asia on kehittynyt Sudenpesässä, vaihtaa puolta ja kaappausyritys menee myttyyn. Samoin vaihtaa voittajien puolelle Fromm, joka teloituttaa vangitsemansa salaliittolaiset ja viimeisenä heistä kuolee suuri saksalainen isänmaanystävä, hyvä perheenisä ja henkilökohtaisesti äärimmäisen rohkea ja tarmokas kreivi itse ja tämän kyvystä motivoida ihmisiä kertoo se että hänen adjutanttinsa, luutnantti Haeffner (Jamie Parker) astuu tämän luotien tielle, vaikka moinen rohkeus ei ostakaan kummallekaan lisää elinaikaa. Valitettavasti Frommin itsensä kannalta hän ei käännöksellään ostanut itselleen paljoa lisäaikaa ja ne jotka SS sai kiinni teloitettiin julmasti.
Soutamisen, huopaamisen ja jamppaamisen lopputuloksena valmistunut tosikertomus Hitlerin tappamiseen tarkoitetusta salaliitosta on vahva teos. Bryan Singerin ohjaus on melkoisen näkymätöntä ja sama pätee elokuvan tehosteisiin. Nekin ovat näkymättömiä ja rytmi pysyy hyvänä koko ajan, joskin alussa on vaikea päästä kärryille henkilöiden jäädessä hieman vieraiksi, mutta onneksi sellaista ovat käsikirjoittajat Christoper McQuarrie ja Nathan Alexander katsojan kannalta ajatelleet ja tärkeät persoonat nimetään sopivissa vaiheissa, mikä helpottaa katsomista. Tiiviistä jännityksestä kehitetään tiukkaa poliittista kädenvääntöä ja lopulta tragedia inhimillisestä rohkeudesta.
Tom Cruise ei törki ärsytyskynnystä yhtään vahvaluonteisena Stauffenbergina ja saa aikaan voimakkaan ja salaperäisen vaikutelman. Elokuva antaa vaikutelman miehestä jonka tunteet olivat syviä, hitaita heräämään ja ehdottomia. Ehdottoman rehellinen ja rohkea ihminen jolla oli uskallusta ja ylpeyttä pettää kuningas velvollisuudestaan Saksan kansaa ja Sallimusta kohtaan. Vaikka hän maksoi siitä hengellään ei kauppa ollut turha. Carice van Houten on uskollinen vaimo Nina, jonka rooli jää vähäiseksi, mutta vahva ja ehdoton vaikutelma tulee hänestäkin.
Bill Nighy, Terence Stamp ja Eddie Izzard tekevät tukevat roolinsa erinomaisen hyvin ja erityisesti Stamp saa rooliinsa karismaa ja rohkeutta, vaikka kenraali Beck onkin täysin inhimillinen ja salaliitossa alusta alkaen mukana ollut kenraalimajuri von Tresckow (Kenneth Branagh) ei myöskään epäröi katkaista jälkiään, vaikka valitsee menotapansa huomattavasti äänekkäämmäksi ja sotkuisemmaksi.
David Bamberin rooli Hitlerinä on lyhyt, mutta erittäin tehokas ja hahmo ei ole karikatyyri huokuen silti sitä legendaarista suggestiivista vaikutusvaltaa. Harvey Friedman saa lyhyeen rooliinsa Goebbelsina kyykäärmeelle ominaista hyytävyyttä ja onpa mukana myös pienet vierasilmaantumiset Albert Speeriltä (Manfred-Anton Algrang), Hermann Göringiltä (Gerhard Haase-Hindenberg ) ja Heinrich Himmleriltä (Matthias Freihof). Lopussa salaliiton mentyä myttyyn pääsee Roland Freisler (Helmut Stauss) rähjäämään ja herjaamaan rohkeita ihmisiä ennen näiden sadistista teloitusta farssimaisen ”oikeudenkäynnin” jäljiltä. Thomas Kretschmann on kopean itsevarma historian kirjoihin rähisevänä natsikoirana jääneenä Otto Ernst Remerinä. Kretschmannin tulkinnassa Remer ei kysele käskyjensä merkitystä tai niiden sisältöä. Hän vain tottelee niitä. Tom Wilkinson päättämättömänä kenraali Frommina on todellakin raivostuttava persoona. Pelkuri joka yrittää aina hyötyä mahdollisimman paljon ja ei siltikään hyödy paljoa.
Kokonaisuus on tiivis poliittinen jännäri. Vaikka tarinan voi lukea historiankirjoista ei sen kerronnassa ole mitään virhettä ja pienet detaljit elävöittävät kerrontaa tehokkaasti. Hyvin kerrottu hyvä tarina rohkeudesta, valinnasta ja velvollisuudesta ja enempää ei tarvita.
