Lokakuun taivas kuulosti hyvin mielenkiintoiselta elokuvalta. Enssimmäisen TV-esityksen missasin, joten oli aika korjata tilanne.
On vuosi 1957, joka jäi historiaamme aikana, joka säikäytti jenkit ja jäi historiaan varmana lupauksena tulevaisuudesta: Vanha kunnon Neuvostoliitto oli laukaissut Sputnikin taivaalle. Pienessä kaivoskylässä moinen ilmestys jakaa vahvasti mielipiteet, mutta ihailijoiden ja välinpitämättömien lisäksi löytyy myös niitä, joita kyseinen tapaus innoitti. Näihin kuului Homer Hickam, jonka omiin muistelmiin elokuva pohjautuu. Tämä nuorukainen kiinnostui taivaan valloituksesta Sputnikin myötä niin, että pian hän alkoi kolmen ystävänsä kanssa rakentaa omaa rakettia tavoitteena saada se lentämään. Hänen ystäviinsä kuului kahden pitempiaikaisen kaverin lisäksi myös nörtti, johon hän pelkän raketti-ihastuksen takia tutustui. Alkaa tarina unelmien saavuttamisesta, päättäväisyydestä ja siitä, ettei kannata elää toisten unelmaa.
Ohjaaja Joe Johnston teki tämän elokuvan myötä parhaan elokuvansa. Hän sai elokuvaa hyvää tunnelmaa ja ihailtavan ilmapiirin, joka kiehtoi koko elokuvan ajan. Luonnehtisin elokuvaa ikään kuin Stand by Me:n ja Cinema Paradison risteytykseksi, joka ottaa mukaan niiden parhaat puolet ja sijoittaa ne omaan ympäristöönsä. Mutta elokuva ei siis tosiaankaan ole mikään kopio, vaan ne vain ovat tämän elokuvan hengenheimolaisia. Käsikirjoitus on tehty taidolla ja harkiten ja lopputulos on erittäin toimiva.
Näyttelijöistä täytyy nostaa esille Jake ”vara-tobey” Gyllenhaal (joka on itseasiassa se ”Tobey”, jonka puheesta saa selvää ja joka osaa kunnolla näytelä”),joka tekee toistaiseksi uransa parhaan roolisuorituksen. Yhdyn Chris Cooperin ylistykseen ja haluan myös kiittää Laura Derniä loistosuorituksesta.
Kaikenkaikkiaan elokuva on yksi parhaista ameriikkalaisista Draamoista, mitä olen nähnyt. Sellaisena minä sen arvostelen ja sellaisena se ansaitsee täydet pisteet. Edes ennalta-arvattava loppu ei pudota pisteitä, koska se ei yksinkertaisesti ole haitaksi, koska katsojan annetaan pitää sitä itsestään selvyytenä alusta-alkaen, joten keskitytään enemmän kertomaan siitä, miten siihen päädytään.
nimimerkki: Sano mitä sanot