Seitsemän kuolemansyntiä: mässäily, ahneus, laiskuus, kateus, viha, ylpeys ja haureus. Niistä elokuvan nimi. Kuinka moni olisi osannut luetella edes muutaman kuolemansynnin ennestään ? En minä ainakaan, mutta katsottuani tämän elokuvan ne ovat hyvin muistissa.
Nuori etsivä Mills (Brad Pitt) ja pian eläkkeelle siirtyvä Somerset (Morgan Freeman) tutkivat murhia, joissa ei aluksi näyttäisi olevan mitään logiikkaa, mutta pian löytyy yhteys murhien välille: seitsemän kuolemansyntiä. Murhaajan mielestä uhrit ovat syyllistyneet johonkin kuolemansynneistä, ja maksavat siitä kovimman mahdollisimman hinnan. Murhaaja jättää jälkeensä vihjeitä, jotka eivät ole helposti löydettävissä, mutta jotka johtavat seuraavan uhrin luo. Lisämaustetta elokuvaan tuovat Millsin vaimo (Gwyneth Paltrow) ja se tosiasia että Somerset on jäämässä eläkkeelle, mutta jää tämän murhasarjan vuoksi vielä muutamaksi ylimääräiseksi päiväksi poliisivoimiin, ennen kuin vetäytyy maaseudun rauhaan viettämään eläkepäiviä.
Elokuva on loistava trilleri. Se pitää otteessaan koko elokuvan ajan ja huipentuu todella hienoon loppukohtaukseen, näinhän elokuvien pitäisikin edetä. Brad Pitt ei minuun ihan täydellisesti kolahtanut, mutta Morgan Freeman suoriutuu roolistaan yhtä vakuuttavalla näyttelijäntyöllä kun lähes kaikissa muissakin elokuvissaan. Vaikka kyseessä onkin perinteinen ”konkari ja alokas” -asetelma, elokuvassa ei sorruta sen tarinan kerrontaan, vaan keskitytään olennaiseen eli murhatutkimukseen. Elokuvan ikäraja on asetettu 15 vuoteen, mikä on visuaaliselta näkökannalta katsottuna ihan sopiva, mutta elokuva on sen verran psykologisesti raastava, että ikäraja voisi minun mielestäni olla korkeampikin. Hyvä trilleri pimeisiin iltoihin.
