Nuori Chris Taylor (Sheen) saapuu Vietnamiin lukuisien muiden kaltaistensa mukana. Jo lentokentällä ilmenee kouriintuntuvasti todellisuus kun samaan lentokoneeseen astuvat kotiin palaavat sotilaat. Pilkallinen nauru ja pahaenteisiä mustia muovisäkkejä kantava henkilökunta ei lupaa mitään hyvää. Siitä eteenpäin ollaankin viidakossa sotimassa tai sitten kasarmilla imemässä huumeita.
Oliver Stonen raju antipatrioottinen elokuva on suoran subjektiivisessa kerronnassaan hämmästyttävän hyytävä. Viidakossa partiodessa ei niinkään tunne pelkoa vaan väsymystä ja ärtymystä sekä samalla tuodaan selville pelon lamauttava vaikutus. Tälle pelolle altistuminen muuttaa ihmistä. Osasta tulee idealisteja, osa käpertyy itseensä ja osa taas muuttuu koneiksi, jotka tottelevat käskyjään kyselemättä niiden järkeä.
Näyttelijöiden suoritukset ovat laadukasta työtä. Sheenin suoritus on äärimmäisen uskottava nuorena idealistina ja Willem Dafoe tekee lämminhenkisen suorituksen ihmisyyteensä takertuneena kersatti Eliasina. Dafoen lämminhenkisyyden vastapainona Tom Berenger vetää konemaisen kylmää linjaa ilmeisen ikuisena kersantti Barnesina, joka herättää kauhua ja ihailua ympäristössään. Näiden kahden hahmon ympärillä pyörii Chrisin henkilökohtainen sota ymmärtää järjettömyyttä, mikä pyörii hänen ympärillään.
Oliver Stonen käsikirjoitus ja ohjaus on vankkaa ja karskia. Mitään koomista tai hyvittävää elementtiä ei ole mukana ja molempien osapuolien tekemät raakuudet tulevat hyvin esille, vaikka amerikkalaisten teot näkyvätkin subjektiivisen kerronnan takia paremmin. Tämä yksipuolisuus ei kuitenkaan vähennä koko alueen hallinnutta julmuutta ja kaikkialle levinnyttä vihaa ja kyynisyyttä.
Hyvä ja nöyrällä asenteella tehty elokuva tragediasta nimeltä sota, joka on keskinäisen luottamuksen ja yksilöllisen vastuullisuuden kuolemaa, joka jättää jäljelle vain rauniota.
nimimerkki: Jurpo
