Jokaisella suurella toimintatähdella on oma, tunnistettava tyylinsä. Bruce Lee oli nopea, Sonny Chiba murskasi kaiken häijysti ja Jackie Chan taas on hauska. Tämä 1994 tehty toimintaelokuvan ja komedian sekoitus on täydellinen esimerkki Chanin työstä. Yksinkertaisessa juonessa Wong Fei-hung (Jackie Chan), juopuneen nyrkkeilyn mestari joutuu monenlaiseen riitaan ja niistä selvitäkseen on hänen käytettävä taitojaan – isänsä (Lung Ti) suureksi närkästykseksi. Aikakausi on luonnollisesti 1900-luvun alkupuoli, sillä autoja ja junia näkyy kuten myös teollisuutta joka toimittaa tarvittavat hehkuvat hiilet ja spriin joka käytetään sisäisesti.
Juoni on melkoista huttua, mutta sillä ei ole väliä, sillä toteutus pelastaa kaiken. Juoni pystyy kannattelemaan elokuvan ylitse ja miljööt ovat myös kauniita. Tärkein, eli toiminta on kuitenkin täydellisesti hallinnassa. Ohjauksesta vastaavat Chia-Liang Liu ja tietysti Jackie Chan ja he luovat mestarillisia kohtauksia joita komedia rytmittää. Dramaattinen loikka taisteluun päättyy nolosti, mutta heti kun vitsi on saatu läpi alkaa hillitön potkiminen ja iskeminen missä kaikki käteen osuva roina kelpaa aseeksi ja huonekalut hajoavat tulitikuiksi. Kaoottisten joukkotappeluiden lisäksi mukana on raivokkaita kaksintaisteluita ja luonnollisesti Chan ottaa enemmän kuin yhden kovan tällin – myös kuvauksissa.
Jackie Chanin kyvyt dramaattisena näyttelijänä eivät ole maailman suurimmat, mutta kun kyse silkan slapstickin tekemisestä niin hän on suurmestari. Hän pomppii, kieppuu, kaatuilee ja heiluu tiensä lukemattomien kovanaamojen lävitse, murtaa tarpeistoa ja aikaansaa repiviä nauruja silkalla fyysisellä komedialla joka uhmaa painovoimaa ja vaarantaa tekijöidensä terveyden ja katsojien vatsalihakset, sillä se on hauskaa.
Muu näyttelijäkaarti on auttamatta sivuosassa, sillä tämä on Jackie Chan-leffa kaikilla tavoilla. Se on hykerryttävän hauskaa fyysistä kohellusta ja korkeaoktaanista toimintaa.
Dramaattisena elokuvana surkea, silkkana viihteenä loistosaavutus.
