Ernest P. Worrell (Jim Varney) aiheuttaa kaaosta ja sotkee itsensä nuuppamaisen tohtori Melonin (Ron James) yritykseen todistaa omituinen teoria todeksi. Juttuun liittyy Iso-Britannian kruunujalokivet ja ahne tohtori Glencliff (Tom Butler) haluaa ne itselleen. Soppaa sotkee myös tohtori Melonin kirkuva vaimo (Linda Kash).
Tämä irvokas, vastenmielinen ja elokuvaksi vain teoreettisesti sanottava kuvatus on komedialle sama kuin [movie]The Abomination[/movie] on kauhuelokuvalle: pohjasaavutus kauheudessa ja epätoimivuudessa. Jim Varneyn rääkyvä kuminaama on paitsi sietämättömästi äänessä koko ajan myös rumempi kuin Freddy Kruegerin ja Jason Voorheesin kiehuvassa akkuhapossa marinoitu mutanttiäpärä. Lisätään yhtälöön vielä se että ”ohjaaja” John R. Cherry III käyttää aivan liian paljon aikaa sen iljettävyyden näyttämiseen ja pahimmillaan Allekirjoittaneelle tuli mieleen Shizuko Sadakon ilmaantuminen kotiin. Itse asiassa jälkimmäinen on huomattavasti vähemmän karmaiseva ajatus näin tarkemmin ajatellen. Muuten kuvaus on jokseenkin toimivaa ja mukana on yksi kuva mikä ei raasta silmiä päästä ruosteisella ongenkoukulla, mutta se ei pelasta.
Muu näyttelijäkaarti on mitä on ja tämä ”elokuva” ei yritäkään tehdä mitään järkevää kokonaisuutta. Tom Butler on muka ”elokuvan” roisto, mutta ilmeisesti John R. Cherry III hukkaa hahmon potentiaalin täydellisesti. Potentiaalia ei tietenkään ole ollut edes olemassa, sillä kyseinen tursake on myös käsikirjoittaja!
Lyhyesti sanoen huonoin komedia koskaan. Ensimmäiset 20 minuuttia menee itkiessä, mutta kauheuden jatkuessa itku turtuu alkaen uudelleen vain kauheimmissa osioissa ja tylsyys iskee. Puolitoista tuntia kiinteää tylsyyttä ja tämä ”elokuva” on laskettavissa rikokseksi ihmiskuntaa kohtaan.
