Aika pitkälti koko uransa TV-tuotannoissa pyörinyt ponnaripää Lorenzo Lamas sai tilaisuuden muutamaan pääosaan B-luokan äksön-pläjäyksissä 90-luvun puolella. Olihan elokuvien kuluttajat melko varmasti jo alkanut kyllästyä uransa hukanneisiin kankaalla pomppiviin Eurooppalaisiin toimintatähtiin, varsinkin kun osa näistä oli jo komedioissakin ehtinyt pyörähtää. Kuten odotettavissa oli, mitään menestyksiä Loren pyssy/miekkailufilmeistäkään ei tullut.
Yhden elokuvan on kuitenkin oltava muita parempi. Tässä tapauksessa se on Bad Blood, tai Eurooppalaisittain nimettynä Viper. Nimi on sinänsä hieman harhaanjohtava, että elokuvassa ei ole kyykäärmeitä, eikä ketään tai mitään kutsuta Viperiksi. Ehkäpä titteli kertoo sankaristamme, joka ei ole hirveän hiljainen, mutta sitäkin tappavampi.
Tarinan keskionä on laukullinen rahaa, jonka takaisin saaminen edellyttää väkivaltaa niin gansterien (mm. Joe Son) puolelta, kuin pelottoman sankarimmekin, Travisin, (Lorenzo) puolelta. Vaaran ympärille kun sotkeutuu vielä liuta Travisille jossakin määrin tärkeitä ihmisiä, niin soppa on valmis. Ei muuta kun pistoolit molempiin käsiin ja paukuttelemaan.
Homma haiskahti hieltä ja testosteroneilta jo Lorenzon ensimmäisessä kohtauksessa. Hän hioo rälläkällä ruosteista raudanpalaa öljyttynä hihaton paita päällä, kipinäsuihkun lentäessä. Tuollainen kohtaus kertoo jo tuhat sanaa siitä, mitä tuleman pitää. Äijäilyä isolla Ä:llä. Lorenzon ponnarin ollessa auki, mies on herkimmillään ja eroottisesti latautunut. Ponnarin ollessa piukasti kiinni, ukko heittää voltteja, räjäyttää autoja ja kaataa gangstereita loppumattomilla ammuksilla. Toiminnan osuus änkeää tähän puolitoistatuntiseen mukavan runsailla otoksilla. Asiallisesti vieläpä taltioituna. Verisyys tuli myös pienenä plussana. Oletin, että tämä olisi niitä elokuvia että luodit eivät edes osuisi mihinkään. Kyllä ne kuitenkin osuu miltei kaikkialle, paitsi sankariimme. Bodycount alkaakin olla vaikeasti laskettavissa elokuvan loppupuolella.
Silloin harvoin kun tilanne rauhoittuu, niin näyttelijät vetävät Kauniit ja rohkeat-ilmeen päälle, ihmettelevät tarpeettoman väkivallan kierrettä ja muistelevat perhesiteitä. Varsin surkuhupaisaa, mutta kokonaisuuden kannalta osa aivotonta ja perinteistä toimintaelokuvaa. Omalla kohdalla tämä oli pirteä yllätys. Tämä sopineekin dvd-hyllyyn sinne Dudikoffien ja Lundgrenien väliin.
