Rainbow on ollut itselleni kestosuosikki kautta aikojen. Kuuntelutottumukset vaihtelee, bändejä tulee ja menee, Rainbow pysyy ja paranoo niin kuin jossain mainoksessakin jostain tuotteesta on tokaistu.
Oma tutustumiseni Rainbowhun tapahtui 80-luvun alkupuolella Difficult to cure -levyn myötä. Tuolloin progressiiviset vaikutteet olivat jo väistyneet ”kaupallisen” Rainbown tulemisen myötä, tätähän en nuorena jannuna vielä tiennyt. Rainbow halusi suuremmille markkinoille jo edellisen Down to Earthin (1979) myötä. Tällöinhän Dio lähti soolouralla ja Graham Bonnet kiekaisi tuon yhden kiekon, jonka jälkeen Joe Lynn Turner astui mikin varteen. Tuo Turnerin kruunaama soundi on se minkä ensin Rainbowlta kuulin ja omaksuin. Myöhempinä aikoina tajusin bändin eri vaiheiden erot. Nyt tämän Inside Rainbow -dokkarin myötä kaikki piirtyy kristallinkirkkaana milessä.
Tässä DVD-julkaisussa on siis kyse dokumentista, jonka takana on joukko brittiläisiä musiikin ammattilaisia, Rainbowhun perehtyneitä musatuottajia ja rockjournalisteja sekä muusikoita. Mukana on myös vuosina 94-97 Rainbowssa laulajana vaikuttanut Dougie White kommentoimassa. Rainbow oli tosiaan tuolloin kasassa ja noilta vuosilta jäi käteen Stranger In Us All -lätty (1995), joka lienee Rainbown tuntemattomin teos. Muistan itsekkin epäuskoisena pidelleeni kädessä CD:tä, koska Rainbowta oli putkahtanut ilman sen kummempaa älämölöä kauppojen hyllylle 10 vuoden tauon jälkeen ja en ollut tiennyt asiasta mitään. Ihan kelpo pläjäys sekin lopulta on vaikka kulta-ajat oli jo jääneet taakse.
Mennäänpä tähän DVD:hen. Kyseessä on ihan siisti julkaisu kestoltaan 114 minuuttia. Critical Team koostuu 11 henkilöstä ja heitä haastatellaan milloin missäkin järjestyksessä. Yhteistä haastateltaville on että nämä ylistävät kaikki Ritchie Blackmorea kaikki maailman parhaaksi kitaristiksi mitä on ollut ja tulee olemaan. Bändin eri kokoonpanoja ja jäsenten luonteenpiirteitä sekä tietysti ammattitaitoa pohditaan. Kaikki Rainbown levyt käydään läpi ja pisteytetään, sekä paneudutaan levyjen biiseihin, nostaen aina muutamia biisejä esiin. TuplaDVD:n kotelon sisäosasta löytyy 50-sivuinen kirjanen, joka sisältää Rainbown kaikki levyt kommentoitutuna kronologisessa järjestyksessä. Itseasiassa kotelo muistuttaa kirjaa. Jokaista levyä on kommentoitu sivullinen ja jokaista biisiä on kommentoitu kappaleen verran. Varmasti tulee kuunneltua audiolevyt läpi kirja kourassa, sen verran asiat kumminkin kiinnostaa.
DVD:n materiaali koostuu pääosin nykyajassa tapahtuneista haastatteluista, joista aiheesta kiinnostunut pystyy napsimaan helposti roppakaupalla arvokasta triviatietoa. Onneksi homma ei mene pelkästään Blackmoren ylistämiseksi vaan järki pysyy kädessä ja asioita tarkastellaan melko kriittisesti. Välillä nähdään vanhaa keikkamateriaalia, mutta nuo ovat vain pieniä välähdyksiä. Tätä matskua olisi mielellään nähnyt enemmänkin. Kehissä on myös paljon valokuvia. On helppo uskoa että tällä samalla sapluunalla tulee vielä monista muistakin bändeistä samantyylisiä dokkareita. Kyllä tällainen julkaisu löytää paikkansa Rainbown musiikista pitävän hyllystä hyvinkin. Näihin dokkareihin tuskin tulee montaa kertaa palattua, mutta kirjanen tulee takuulla vielä luettua kannesta kanteen levyjen soidessa.
Edelleenkään sitä virallista Rainbown DVD:tä ei ole tehty. Tämä Independent Critical Review ei siis ole ns. virallinen Rainbow-julkaisu, jonka takana seisoisi Blackmore tai Rainbow-niminen bändi.
