Krynnin maisemat kokevat mullistuksen, kun kuolevaiset ja jumalat ottavat yhteen. Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin muovaama seikkailufantasia oli aikanaan itselleni sellainen elämys, että olisin lukenut vaikka kaikki (nyt jo liki parisataa) DragonLance-kirjat, jos niitä olisi suomeksi ollut tarjolla. Kirjasarjan herkullisin hahmo oli ja on jumaluutta hamuava velho Raistlin Majere. Näin ollen ei olekaan ihme, että Raistlin on DragonLance-kronikoista ensimmäiseen perustuvan elokuvan harvoja positiivisia asioita.
DragonLance-leffaa odotettiin sarjan fanien keskuudessa suurella innolla vuosia. Innokas odotus palkittiin tuotteella, joka on kuin eilinen tuhnu. Vaikka Syyshämärän lohikäärmeet -kirjan (jostakin syystä DVD:stä on jätetty tämä suomalainen alaotsikko pois) moninaiset tapahtumat onkin joten kuten tiivistetty kohtalaisen toimivaksi käsikirjoitukseksi, elokuvan visuaalinen ilme vie ilon katsomiskokemuksesta. Animaatio on karkeasti luonnehdittuna kaksiulotteisten Marvel-sankarien tyyliin piirrettyjen hyviksien ja 3D-mallinnettujen pahisten yhteenottoa. Piirroshahmot on kehnosti mukailtu armoitetun DragonLance-taiteilija Elmoren teoksista, 3D-mallinnetut hirviöt ovat taas kuin jonkin halvan tietokonepelin ylijäämäötököitä. Kuvat näyttävät hutiloiduilta, liikkeet tökkivät ja samaten väritys. Tällaisen möhnän saattaa kuitenkin niellä, jos odottaakin näkevänsä kasarityyliin piirretyn tv-sarjan oloista jälkeä.
Elokuva sijoittuu fantasiamaailmaan, jossa kaikki on päällisin puolin hyvin. Ongelmaksi nousee kuitenkin se, että kuolevaisista iso osa on kääntänyt selkänsä jumalille. Kukaan ei usko, eikä ihmeitä tapahdu. Se on otollista aikaa pahuudelle, jonka jumalalla yhä on kannattajia. Saadakseen koko maailman haltuunsa, tämän jumalan on kuitenkin estettävä muita jumalia saamasta siellä jalansijaa. Kuolevaisillakin on tietysti asiasta mielipiteensä; Tanis Puolhaltia, kaksoisveljekset Caramon ja Raistlin Majere, kääpiö Flint, kentti Tas sekä soturi Sturm Kirkassalpa muodostavat ryhmän, joka sisäisistä ristiriidoistaan huolimatta asettaa tiukan vastarinnan pahuutta vastaan. Kun heidän joukkoonsa liittyy vielä muukalaispari Kuunkulta ja Joentuuli, kaikki mahdollisuudet kunnon seikkailuun ovat käsillä.
Ääninäytteleminen ei leffassa juuri kummemmalta kuulosta kuin vaikkapa Batman-piirretyissä. Syynä tähän saattaa olla se, että Sturmina kuultava Marc Worden ja Caramonille ääntään lainaava Rino Romano ovat tuttuja myös Batman-piirrettyjen ääniraidoilta. Viehkoa Kuunkultaa esittää onneksi hyvin vähän xenamaiselta kuulostava Lucy Lawless. Michael Rosenbaum yrittää tulkita julki Tanis Puolhaltian identiteettiongelmia, mutta hänen esityksensä jää pahasti Kiefer Sutherlandin Raistlinin varjoon. Sutherland, jonka liittyminen leffan tekijäjoukkoon oli huhun mukaan yllätys itse elokuvan tekijöillekin, tekee pienistä ylilyönneistä huolimatta äänellään taikoja. Parhaimmillaan Sutherlandin samettinen ääni saa jopa animaation näyttämään todellista vähemmän kökköisemmältä.
Yleisesti ottaen tämä leffa on kuitenkin hävyttömän kehno kyhäelmä hienosta fantasiakirjasta. Niinpä Dragons of Autumn Twilight saattaa hyvinkin jäädä tekijöidensä viimeiseksi DragonLance-rainaksi. Toivottavasti sarjaa jatkaa tai sen aloittaa uudestaan alusta joku, jolla on enemmän rahaa, kokemusta ja tyylitajua.
