Resident Evil on survival-kauhu-scifi -elokuvasarja, joka perustuu samannimisille peleille. Pelien ideana on lahdata röykkiöittäin zombieita. Tämä on myös elokuvien kantava teema, vaikkakin tämän aktiviteetin ympärille on kehitelty kertomusta Alicesta (Milla Jovovich), joka taistelee suurta ja pahaa Umbrella-korporaatiota vastaan. Edellisten kolmen elokuvan aikana niin sanottu T-virus on levinnyt koko maapallon asukkaiden keskuuteen ja lähes kaikki ovat muuttuneet vaiston varassa ihmislihaa janoaviksi zombieiksi.
Resident Evil: Afterlife jatkuu suoraan siitä mihin sarjan kolmososa jäi. Alice on saanut T-viruksen avulla Matrixin Neoa muistuttavat supervoimat ja lisäksi saanut mukaansa armeijan kloonejaan. Missiona on tuhota lopullisesti Umbrella sekä pääpahis Wesker (Shawn Roberts). Lisäksi ihmiskunnan viimeiset rippeet ovat leiriytyneet jonnekin Alaskaan.
Vaikka juoni kuulostaa melko erikoiselta – varsinkin sarjaan tutustumattoman mielestä – niin se kumma kyllä toimii. Post-apokalyptinen maailma on sopivat autio ja lohduton. Parasta juonessa on se, että zombiet eivät ota yhtä suurta osaa elokuvassa kuin aiemmin, vaan elokuva keskittyy rakentamaan jännitettä pahaenteisen hitaasti. Itse asiassa varsin harva zombie-elokuva pystyy yhtä mielenkiintoiseen juonenkehittelyyn.
Tässä elokuvassa 3D toimii. Tämä johtuu siitä, että ruudulla tapahtuva toiminta on riittävän hidasta – ja erittäin usein usein hidastettua. Tällä keinolla elokuvaan onnistustutaan saamaan leijuva ja jopa kaunis tunnelma, ja samalla katsojan silmät pysyvät hyvin kolmiulotteisuuden mukana. Visuaaliselta toteutukseltaan elokuva onkin täyden kympin arvoinen. Lainat muun muassa Matrixista ovat melko räikeitä, mutta toisaalta miksi keksiä pyörää aina uudelleen…
Muutama kysymys jää kuitenkin vielä auki: Miksi Millalla on meikkiä puolen vuoden vaelluksen päätteeksi? Voivatko zombiet kuolla nälkään? Tuleeko vielä Resident Evil 5?
