– Georgia, coalition forces!
Näin alkaa Renny Harlinin Viiden päivän sota, kun Georgian koalitiojoukot saapuvat pelastamaan amerikkalaiset sotakuvaajat irakilaisten terroristien kynsistä. Sitten ilmassa onkin jo helikopteri ja kasa kuolleita pahiksia, taattua Harliinia.
5 Days of August tai vaihtoehtoisesti 5 Days of War on poliittinen sotaelokuva, joka ei kerro Georgialaisten koalitiojoukkojen kamppailusta Irakissa vaan vuonna 2008 käydystä Venäjän–Georgian sodasta, georgialaisten kannalta tietenkin, maksoihan Georgian valtio elokuvan tuotannon, vaikka Harlin sen kiisti.
Georgialaisuus elokuvassa näkyykin, sillä Harlin sai käyttöönsä Georgian viranomaisilta hylätyn sotilastukikohdan sekä pääsyn presidentin palatsiin ja parlamentin portaille. Tuotannon käyttöön annettiin noin 25 hävittäjäkonetta, about 80 panssarivaunua, 2500 sotilasta ja helikoptereita. Tämän vuoksi elokuvasta tulee erittäin vaarallisesti puolueellinen, pätkässä nimittäin käydään läpi liuta eteläossetialaisten (ja venäläisten) tekemiä sotarikoksia, mutta georgialaisten rikoksia ei edes myönnetä tapahtuneen. Kruununa lopputekstit, joissa sotarikosten oikeat uhrit kertovat tarinoitaan.
5 Päivän sodassa kuvataan (georgialais-mielisten) sotakuvaajien ponnisteluja ja selviytymistä, päälle vyöryvien panssarivaunuen uhatessa. Kuten aina, toimittajan täytyy tuoda totuus ilmi maailmalle ja vastuu tästä on (tietenkin) amerikkalaisilla.
Georgian presidenttikin (Andy Garcia) saa juonesta oman osuutensa kun hän yrittää taistella rauhan vuoksi. Ei siinä mitään, juoni pysyy hyvin kasassa, mutta on valitettavan ennalta arvattava.
Elokuva on niin Harlinia, että oikeen naurattaa. Esimerkiksi Georgian presidentti pitää puheen, jossa hän vertaa Georgiaa Suomeen ja talvisotaan. Venäläiset panssarivaunut ja eteläossetialaiset joukot vyöryvät päälle kuin tali-ihantalassa toiminnasta ei säästellä. Leffa on toteutettu melko autenttisen oloiseksi, mutta kun… Aivan tajuton puolueellisuus, päähenkilöiden ja Georgialaisten joukkojen ylimaallinen-sisu ylivoimaisen vihollisen edessä, jenkkikliseet ja se kuinka elokuvassa analysoidaan politiikkaa. Niihin tämä elokuva kaatuu.
Näyttelijätyössä, tehosteissa eikä liiemmin ohjauksessakaan ole mitään vikaa, mutta käsikirjoitus ja edellämainitut seikat pilaavat kokonaisuuden. Ei tämä silti huono elokuva ole, muihin ohjaajan elokuviin verratessa rutkasti parempi tapaus.
Harlin ohjasi puolueellisen sotapätkän, joka kaatuu käsikirjoitukseen ja pieniin naurettavuuksiin. Riippumattomat tuottajat ja parempi scripti olisivat voineet nostaa tämän helposti keskiverron yläpuolelle, mutta nyt se jää perinteiseksi sotapläjäykseksi
