David Fincherin uusin elokuva kantaa nimeä Gone Girl. Se perustuu Gillian Flynnin samannimiseen romaaniin, joka tosin on suomennettu nimellä Kiltti tyttö. Sen mukaan, mitä elokuvasta olin kuullut, olisi kyseessä varsin spoileriherkkä murhamysteeri, joka samalla käsittelee avioliiton koukeroita. Elokuvan katsottuani totean, että ainakaan puhtaasti se ei ole murhamysteeri eikä ensisijaisesti analysoi avioliittoakaan. Spoileriherkkä se on kuitenkin siinä määrin, että suosittelen jättämään tämän arvion lukemisen väliin, mikäli ei leffaa ole vielä nähnyt.
Jos Gone Girl ei kerro mainitsemistani asioista, niin mistä sitten? Gone Girl oli minulle ennen kaikkea elokuva mediasta. Se analysoi median toimintaa, sitä miten ihmiset uskovat mieluummin mediaan kuin rationaalisuuteen, sitä miten vaarallinen ase media on väärin käytettynä, median valtaa vaikuttaa siihen, mikä on oikein ja väärin. Tuomarin tehtävä ei ole puolustaa asiakastaan, vaan auttaa tätä löytämään keinot saada median, ja siten kansan suosio taakseen.
Gone Girlin suola on muutama erityisen hieno oivallus. Hienoin on mielestäni se, kun katsoja huijataan seuraamaan asetelmaa ulkopuolisena, vaikka luuleekin tietävänsä ja tuntevansa Affleckin hahmon, Nick Dunnen, ja tämän todellisen luonteen ja motiivit. Kun totuus käy ilmi, saa katsoja huomata, ettei ollut yhtään sen parempi kuin ne elokuvan hahmot, jotka tekivät tuomionsa median antamien valheellisten tietojen kautta, vaan tuomitsi itsekin Dunnen.
Teknisesti elokuva on taattua Fincheriä. Hattua on nostettava siitä, miten tyylitajuisesti herra käyttää tavaramerkikseen tullutta harmautta. Sitä on käytetty juuri sopivasti luomaan tunnelmaa, eikä liikaa jolloin seurauksena olisi vain tylsä tehokeino. Yllättävät näyttelijävalinnat toimivat. Ei Affleck vieläkään mikään huippunäyttelijä ole, mutta yllätyksekseni on todettava, että hän veti hyvän suorituksen ja oli myös castingiltä hyvä valinta. Rosamund Pike Dunnen vaimona Amynä on erinomainen. Hän ilmentää hienosti niin rakastuneen ja sensuellin, katkeran ja heikon, sekä julman ja manipuloivan puolen roolihahmostaan. Näyttelijöistä hieman yllättäen Neil Patrick Harris jätti hieman kylmäksi, mutta eipä hänen roolinsakaan kovin iso ollut.
Gone Girl on yksi Fincherin parhaista, ja ehkä tärkeinkin elokuva. Se on elokuva siitä, miten medialukutaidotonta massaa käytetään julmasti hyödyksi. Ironista on, että keskiverto amerikkalaiskatsoja tulee tuskin ymmärtämään kritiikkiä, jota elokuva häneen mediankuluttajana kohdistaa.
