Kuudenteen osaan mennessä Freddy on ehtinyt jo listiä Springwoodista yhtä lukuunottamatta kaikki nuoret. Tämä tuntematon John Doe (Shon Greenblatt) harhailee muistinsa menettäneenä ja löytää itsensä pian jonkinlaisesta ongelmanuorten keskuksesta. Siellä teini ajautuu nuoren lastenpsykiatrin Maggien (Lisa Zane) juttusille, ja he huomaavat, että heitä yhdistää samankaltaiset unet ja muistikuvat, joiden päänäyttämönä toimii Springwood. Matka käy sinne siis. Keskuksesta mukaan tuppaa kaksikolle vielä salamatkustajina kolme nuorta: kuulovammainen Carlos (Ricky Dean Logan), agressiivinen Tracy (Lezlie Deane) sekä huumehörhö Spencer (Breckin Meyer). Pian poppoolle selviää, että heitä piinaa kaikille meille tuttu Freddy Krueger (Robert Englund). Syy piinaamiseen selviää myös: Freddyllä on lapsi, joka otettiin häneltä pois. Tuo lapsi on vielä hengissä, mutta kuka hän mahtaa olla?
Aiemmissa Painajainen Elm Streetillä -elokuvasarjan osissa taustajoukoissa vaikuttanut Rachel Talalay on tällä kertaa päästetty ohjaajan jakkaralle. Kovin hyvin Talalay ei työssään onnistu, sillä PES 6 on erittäin kehno elokuva.
Käsikirjoitus, josta Talalay on myös vastuussa, on todella surkea ja yhtä tyhjän kanssa. Lisäksi tarina on yllättävän lepsu ja lälly ollakseen jatko-osa kohtuullisen tunnetulle kauhuelokuvalle. Itse asiassa en luonnehtisi elokuvaa kauhuelokuvaksi, vaan puhtaasti komediaksi, koska filmistä puuttuu niin draama kuin jännityskin, joten jäljelle jää vain halvat naurut.
Ensimmäisessä osassa jännitystä pystyttiin nostamaan pelottavalla musiikilla ja kohtuullisen hyvällä kameratyöskentelyllä. Jos odotat samanlaisia suorituksia Freddyn kuolemassa, joudut pettymään. Tehokkaat kauhumusiikit on vaihdettu turhanpäiväisiin rokkikappaleisiin, jotka soivat aivan turhaan ja aivan liian pitkään. Kameratyöskentely ja leikkaus on amatöörimäistä ja ne tekevät elokuvasta sekavan ja onnistuvat nostattamaan vain verenpainetta tunnelman sijasta.
Tiedän, että kun vuonna 1984 ensimmäisen Painajainen Elm Streetillä elokuva tuli teattereihin, ei erikoistehosteilta voinut vaatia paljoa, mutta se on käsittämätöntä miten tässä elokuvassa, joka ilmestyi vuonna 1991, voi olla niin paljon huonommat efektit kuin PES 1:ssä. Freddyn erinäiset temput ovat kyllä kärsineet teknisen laman, koska niin tökeröiltä ne näyttävät. Huonosti toteutetut maisemakikkailut ja päälleliimatut unidemonit pitäisivät ilmeisesti olla jotain hienoa, mutta ne tuovat vain oman surkuhupaisan lisänsä tähän muutenkin surkeaan rainaan.
Pahin virhe, mikä käsikirjoitukseen on tehty, on Fred Krueger-hahmon totaalinen raiskaus. Ensimmäisessä osassa Freddy oli mystinen hirviö. PES 6:ssa Freddy onkin ankaran elonpolun kokenut reppana, jolle unidemonit antavat vallan rellestää toisten unissa. Tätä valtaahan Freddy käyttää luonnollisesti pelaillessaan jalat pöydällä ”pelaa uinuvalla teinillä” -videopeliä kehuen pelin grafiikoita. En olisi uskonut, että kulttimaineen saanneen hahmon imagoa voi vahingoitta yhdessä elokuvassa näin paljon. Ainakin minun silmissä Freddyn uskottavuus romahti pohjalukemiin.
Jos Freddystä on tehty pelle, ei paremmin mene muillakaan hahmoilla, jotka esiintyvät elokuvassa. Kaikki hahmot nimittäin tuntuvat olevan yksiulotteisia ääliöitä. Jokainen hahmo on roolinsa vanki eli kaikki toimivat aina oman mallinsa mukaan, aina. Hahmokehitystä ei nähdä. Lisäksi hahmoilta tuntuu puuttuvan kyky ajatella kriittisesti (eihän toimintamalleja kyseenalaisteta!) sekä kyky ajatella tekojensa seurauksia. Katsojana en jaksanut kovinkaan kiinnostua näiden haahuilevien imbesillien kohtaloista.
Näyttelijäntyö elokuvassa on pääosin surkeaa. Jo PES 1:ssä näyttelijät sortuivat ylinäyttelemiseen, mutta heidänkin suoritukset vaikuttavat oscarin arvoisilta, kun niitä vertaa tämän osan ylinäyttelyn ilotulitukseen. Jopa hieman kokeneemmatkin näyttelijät kapsahtavat tähän perisyntiin turhan helposti. Lisäksi tuntuu kuin näyttelijät eivät koskaan olisi kuulleetkaan sanasta ”tunteet”. Yksikään hahmo ei missään vaiheessa vaikuta oikeasti pelokkaalta; siltä että henki olisi hiuskarvan varassa. Muutenkin hahmot tuntuvat ihmeellisen kylmiltä. Ystävän kuolema ei tunnu vaikuttavan toisiin pätkääkään. Tähän verrattuna Tervasaaren kesäteatterin (Voi hitsi. Voi hitsin, hitsi!) esityksetkin ovat tunnerikkaampia.
Jos jotain hyvää tästä elokuvasta löytyy, se on ehdottomasti jälleen Robert Englundin suoritus Freddy Kruegerina. Vaikka käsikirjoitus syö uskottavuutta Freddyn hahmosta, jaksaa Englund jälleen rymytä ja remeltää ottaen kaiken irti hahmostaan. Freddyn sadistiset pilat ja niiden päälle lauotut sarkastiset ivat ovat elokuvan ehdoton suola. Harmi vain, että pelkästään Englundin loisto ei yksin voi tätä turhaketta pelastaa.
Painajainen Elm Streetillä 6:een on saatu suhteellisen nimekkäitä henkilöitä vilahtamaan cameo-rooleihin: Roseanne ja Tom Arnold tavataan Sprinwoodin karnivaaleissa, Alice Cooper puolestaan ärähtelee Freddy isukkina ja Johnny Depp valistaa katsojia televisiossa huumeiden vaaroista. Itse ihmettelen eteenkin Deppin osallistumista kyseiseen elokuvaan. Mahtaako mies tehdä sen kunnianosoituksena PES sarjalle, jonka ensimmäisestä osasta hänen oma näyttelijän uransa lähti käyntiin? Joka tapauksessa on miellyttävä nähdä Depp cameo-roolissa, koska hän on mielestäni Englundin lisäksi ainoa hyvä näyttelijä tässä elokuvassa.
Painajainen Elm Street 6:n yksi erikoisuus on mahdollisuus katsoa elokuvan loppuratkaistu 3D:nä. Minun mielestäni tämä erikoisuus on aivan turha. Lisäksi kohtaus ennen kuin elokuva siirtyy 3D:ksi on aivan naurettavan typerä, koska siihen on pitänyt väen väkisin tukea mukaan hyvin ”hienovarainen” kehotus 3D-lasien käyttöönottoa varten. Elokuvan loppukohtaukset menevätkin sitten ihan penkin alle, kun ollaan keskittytty enimmäkseen siihen, kuinka kohtaukset saadaan näyttämään 3D:nä mahdollisimman hienoilta. Jos elokuvan lopun katsoo ilman 3D-laseja, eli normaalilla kuvalla, liialliset kamera-ajot ja muut kikkailut näyttävät kertakaikkisen turhilta ja typeriltä.
Kaiken kaikkiaan Painajainen Elm Streetillä 6 on todellakin painajainen, nimittäin katsojan painajainen. Huono tekninen toteutus, surkea käsikirjoitus ja ammattitaidottomat näyttelijät (paitsi Englund) eivät tee tästä elokuvasta todellakaan katselunautintoa. Onkin sääli, että kaikki ainekset mitkä teki ensimmäisestä Painajainen Elm Streetillä -elokuvasta hyvän ja pelottavan, loistavat poissa olollaan ja niiden tilalle on tullut kärrykaupalla pelkkää kuraa. Jäävuoren huippu oli typerääkin typerämpi Freddy pelaa videopeliä -kohtaus. Ihan sääliksi kävi Englundia, jonka roolihahmon uskottavuus vedetään näin räikeästi vessanpöntöstä alas. PES 6 ansaitsisi vain puolikkaan laakin, mutta kaikkensa elokuvan pelastamiseksi tehnyt Robert Englundin suoritus Freddynä nostaa pisteitä yhden laakin verran. Jos haluaa katsoa Freddy pelottelua, kannattaa katsoa alkuperäinen Painajainen Elm Streetillä tai Freddy vs. Jason. Mutta tämä elokuva kannattaa kiertää kaukaa.
nimimerkki: John Christopher Depp II
