City of Godilla itsensä maailmanmaineeseen pamauttanut Fernando Meirelles on kertonut muutamaankin otteeseen välttelevänsä isomman luokan ohjauksia niiden laskelmallisuuden vuoksi. Kohti tuhoa vissiin kuitenkin mennään, sillä Uskollinen puutarhuri on selkeä askel kohti edeltäjäänsä kansainvälisempiä ja suurempia puitteita: John le Carrén bestselleriin pohjautuvaa leffaa on kuvattu ympäri Eurooppaa ja Afrikkaa, ja pääosassa keikistelevät tunnistettavat brittinassut. Siltikin, Meirelles on peloistaan huolimatta (tai juuri niiden ansiosta) kyennyt luomaan keskitasoa selkeästi paremman, yllättävän suurisydämisen trillerin.
Leffan liikkeellepaneva voima on diplomaattiherrasmies Justin Quaylen (Fiennes) rakkaus hämärissä olosuhteissa menehtyneeseen maailmanparantajavaimoonsa Tessaan (Weisz). Naisen kuolemassa on mitä merkillisimpiä outouksia, joiden tonkiminen johtaa Justinin poliittisen salaliiton jäljille. Kuvioiden saadessa yhä suuremmat mittasuhteet muistellaan samalla näppärästi avioparin menneisyyttä.
Vaikka Uskollisen puutarhurin käsis havainnollistaakin aihettaan usein mieleenpainuvasti, trillerinä se ei tarjoa juuri mitään uutta. Pääpiirteittäisen juonen ennalta-arvattavuus suhteessa kestoon osoittautuukin leffan ainoaksi varsinaiseksi ongelmaksi. Silti Meirellesin tapa kertoa tarina on vangitseva. Leikkaus on kekseliästä ja matkailumainokselta haiskahtavaa kuvaustyyliä käytetään yllättävän onnistuneesti, vailla ylilyöntejä. Mielekkäintä seurattavaa ovatkin elokuvan Afrikka-osuudet, joissa ohjaajan taito hyödyntää statisteja ja luoda käsinkosketeltavan aidonoloisia miljöökuvia pääsee todella oikeuksiinsa. Fiennesin ja Weiszin kemia on parhaimmillaan tyrmäävän hienoa katseltavaa: se pelaa silloinkin, kun hahmot ovat erillään.
Koska omaperäisesti toteutetuista trillereistä on aina pulaa, Meirellesin romanttinen jännitysmatka ei petä. City of Godin kaltaiseen kokonaisuuteen ei kuitenkaan ylletä. Leffan esittämä kritiikki on kärkevää, mutta herättää silti tehokkaasti ajatuksia. Ohjaajansa filmografiassa Uskollinen puutarhuri tullaan toivottavasti muistamaan pelkkänä välityönä, mutta se on silti erinomainen osoitus siitä, ettei kyseessä ole mikään yhden leffan ihme.
