Elävän kuvan historiasta kertovat elokuvat ovat harvinaisia. Suurin osa niistä on luonnollisesti dokumentteja. Viime aikoina valkokankaille on kuitenkin putkahtanut kaksi elokuvaa, jotka kunnioittavat elävän kuvan historiaa ja tekijöitä omista näkökulmistaan katsottuna. Toinen niistä on The Artist; ranskalainen kunnianosoitus Hollywoodin kulta-ajan elokuville. Ja sitten on Georges Méliés’tä kunnioittava Hugo.
Tämän vuoden Oscar-gaalassa viisi pystiä (muun muassa lavastus, kuvaus ja erikoistehosteet) napannut Hugo on Martin Scorsesen ensimmäinen koko perheen elokuva. Lukuisista väkivaltaisista mafia-elokuvistaan tunnettu legendaarinen ohjaaja on onnistunut muuntamaan Brian Selznickin alkuperäiskirjan taianomaiseksi elokuvaksi.
Hugo (Asa Butterfield) on Pariisin rautatieasemalla 1930-luvulla elävä orpopoika. Varasteleva ja sormistaan näppärä nuorukainen hoitaa päivisin aseman kelloa ja haaveilee paremmasta elämästä. Hän yrittää myös jatkaa edesmenneen isänsä (Jude Law) työtä. Hugon isä oli eläessään yrittänyt korjata ikivanhaa robottia selvittääkseen sen salaisuuden. Pakoillessaan asemavartijaa (Sacha Baron Cohen) Hugo tutustuu aseman lelukaupan vanhaan omistajaan (Ben Kingsley). Samalla hän ystävystyy vanhan miehen kummilapsen, älykkään Isabelleen (Chloë Grace Moretz) kanssa. Tämä vie Hugon suureen seikkailuun, jossa elokuvan historia, ystävyys ja luottamus ovat vahvasti etu-alalla. Vähitellen lelukaupan omistajan ja mekaanisen robotin salaisuus paljastuu.
Hugossa on monta asiaa, jotka olisivat voineet mennä pieleen. Yksi niistä on John Loganin kynäilemä käsikirjoitus, joka syventyy elokuvan historiaan ja sen varhaisiin tekijöihin. Paljaassa tarinassa keskitytään yksinomaan elokuviin sekä hahmojen taustoihin ja väleihin. Paljon yksinkertaisemmaksi se ei voisi mennä. Ja vaikka käsikirjoituksesta puuttuvatkin kaikki turhat lisäykset, on tarina kuitenkin riittävän syvä pitääkseen katsojan pauloissaan. Muuta ei tarvita, eikä edes haluta.
Koko perheen elokuvissa on myös usein kokemattomia lapsinäyttelijöitä. Tällä kertaa ainoastaan pääosan esittäjä Asa Butterfield (Son of Rambow) on sellainen. Vain parissa muussa elokuvassa aikaisemmin näytellyt Butterfield toimii suurilta osin täydellisesti. Pojan näytteleminen on kuitenkin paikoin tunteetonta, mikä häiritsee etenkin tunteita vaativissa kohtauksissa. Kick-Assista tuttu Moretz ansaitsee täyden kympin suorituksestaan viehättävänä Isabellena. Hahmon vapaus ja seikkailullinen luonne ovat täydellinen vastapaino Hugon tottelemattomalle vintiölle.
Näyttelijöistä pisimmät korret vetävät kuitenkin aikuiset konkarit. Mainiota huumoria ja muistettavia hetkiä tarjoaa Sacha Baron Cohenin (Borat) ihana asemavartija. Melko kyseenalaisista komedioistaan tunnettu Cohen tekee uransa vakuuttavimman suorituksen. Häntäkin korkeammalle kapuaa elokuvan legendaarista taituria, Méliés’tä, näyttelevä Ben Kingsley (Gandhi). Kingsleyn suoritus on syvälle tunteisiin nojaava ja tyynen vakuuttava. Sivuroolissa nähtävä Christopher Lee (Dracula) on aina onnistunut valinta. Valitettavaa on Jude Law’n (Sherlock Holmes) näyttelemän isän turhan pieni rooli.
James Cameronin elokuvia lukuun ottamatta 3D ei ole pystynyt tarjoamaan suuria elämyksiä elokuvan katsojille. Scorsese tarjoaa kuitenkin Hugollaan vahvan vastustajan. Ohjaajan käyttämä 3D-tekniikka on ennennäkemätöntä; se on osa tarinaa. Kerrankin sitä ei käytetä ainoastaan tavaroiden lennättämiseen kohti katsojaa, vaan myös todellisen syvyysvaikutelman lisäämiseen. Esimerkillinen kohtaus on se, kun Sacha Baron Cohenin pää vähitellen putkahtaa ulos ruudusta kohti katsojaa! Mahtavaa 3D:n ja kameran käyttöä! Kauniit lavasteet ja musiikki ja niitäkin huikeammat erikoistehosteet lisäävät Hugon taianomaista olemusta. Elokuvan tekninen puoli on hupputasoa. Méliés’n ystävät saavat puolestaan nauttia miehen elokuvista tarinan lomaan ujutettuina pätkinä.
Suurilta osin onnistunut Hugo on elokuva, joka hellävaraisesti kunnioittaa elokuvan historiaa. Jännittävässä, hauskassa ja myös koskettavassa tarinassa on monta tärkeää teemaa, jotka tuodaan esiin elokuvan taian välityksellä. Valitettavasti melko verkkainen elokuva on kuitenkin hieman ylipitkä, eikä sen taianomaisuus ihan riitä loppuun asti. Toimintakohtauksiin olisin myös kaivannut enemmän vaihtelua ja vauhtia. Erinomainen perhe-elokuva onnistuu kuitenkin hipomaan mestariteoksen rajaa. Martin Scorsese ohjaa näyttelijöitä ja tapahtumia vahvalla otteella, ja irtautuu samalla omasta maineestaan väkivaltaisten elokuvien tekijänä. Hugon kaikki osa-alueet onnistuivat lähes poikkeuksetta täydellisesti ja opettavat nuorempiakin ymmärtämään ihmiskunnan parhaimman keksinnön mahtavuuden ja suuruuden.
