Saatuani tiedon, että John Lennon olisi näytellyt jossain sota-elokuvassa, se tuntui aluksi uskomattomalta, aika hullulta idealta. Noh, kun se sitten paljastui todeksi… hulluahan se olikin!
Michael Crawfordin esittämä kenraali Goodbody värväytyy armeijaan, josta lähtee poikiensa kanssa sotimaan, mutta ensiksi eksyvät jonnekkin Afrikkaan, jossa ainoa, mitä he saattoivat etsiä on Krikettikenttä. Sitten… noh, enempää en viitsi paljastaakkaan.
Miten voitin sodan ei todellakaan ole mikään tavallinen sotaelokuva. Ensinnäkin, kuten ehkä jo arvasitte, se on komedia. Kohellusta riittää Monty Pythonin malliin, eikä ohjaaja Lester välitä realismista tai normeista pätkän vertaa. Ilman syytä erämaassa harhailevat miehet, ”Nyt vain hyökätään” meininki ja mies neuvottelemassa Reininmaan sillan ostosta on arkipäivää tässä elokuvassa. Leikkaus on täysin omalaatuinen, joka ei ihan välttämättä pure kaikkiin. Farssin makua on mukana paljon ja muutenkin elokuva on vähän seko. Tämän vuoksi ei kannata odottaa mitään aivot narikkaan komediaa. Suosittelen, että elokuva nautitaan tietyssä mielentilassa, jossa haluaa katsoa komediaa, mutta myös käyttää aivojaan.
Vaikka Lester on tottakai luonut suhteellisen erikoisen sotaleffan, piilee sekavuudessakin tarkoitus. Aito sota lienee yhtä sekavaa. Lisäksi elokuvassa on paljon satiirimaisia puitteita, kuten taisteluiden jälkeen näytettävät ruumiit. Parodiaa on myös vedetty mukaan, kohteena sotaleffojen kliseet.
Roolisuoritukset ovat suhteellisen hyviä, varsinkin John Lennon vetää huippu roolin, vaikka hänen hahmonsa jääkin paljolti Crawfordin Goodbodyn jalkoihin. Mutta tottakai Crawford on hauska heppu, ei siinä mitään, Lennon oli vain hauskempi! Tässä elokuvassa Lennon muuten ensimmäisen kerran piti pelastusarmeijan jakamia, pullonpohjarillejä, joista tulikin hänen tavara merkkinsä.
Kokonaisuutena Miten voitin sodan on hyvin erikoinen, erillainen sota elokuva, mutta kuitenkin hyvä. Lennon on erinomainen, Samoin Crawford ja ohjaaja Lester kunnostautuu omaperäisyydellään. Klassikkohan tämä jo taitaa olla ja tämä kannattaa katsoa, vaikka pelkästään Lennonin takia.
DVD:n kuva on hyvälaatuinen, jopa hieman liiankin hyvä, kun joissakin sotakohtauksissa oli tarkoituskin esittää jälkeenpäin värjättyä elokuvaa (niinkuin se todellisuudessa onkin, Lester sanoi olevansa varmaan ainoa, joka on niin tehnyt). Ääniraita jytisee mukavasti, mutta extroille, tai edes käytännölliselle valikolle ei ole jätetty tilaa. Harmi, joku kommenttiraita tai traileri olisi varmasti ollut mukava.
nimimerkki: Sano mitä sanot
