Itärintama, 1943. Saksalaiset ovat kärsineet murskaavat tappiot venäläisille Stalingradissa ja Kurskissa, vallattuja alueita menetetään yhä kiihtyvällä tahdilla ja Natsi-Saksan loppu on jo näkyvissä. Kapteeni Stransky (Schnell) on juuri saapunut etulinjaan, vakaana aikomuksenaan saada rautaristi, korkein saksalaiselle sotilaalle myönnettävä ansiomerkki. Erään venäläishyökkäyksen tyrehdyttyä Stranskyn toive näyttäisi toteutuvan, mutta kersantti Steiner (Coburn) on ainoa joka tietää totuuden…
Peckinpah on tehnyt loistavaa työtä, vaikka kohtasikin ongelmia jatkuvalla syötöllä. Tuottaja oli kyvytön englantilainen, jolla ei ollut juuri minkäänlaista käsitystä elokuvanteosta, ja loppukohtaus on tehty täydellisellä nollakassalla, jättäen vain Coburnin ja Schnellin hienot improvisaatiot. Rautaristi on eräs niistä harvoista sotaelokuvista, jotka käsittelevät sotaa hävinneen osapuolen, eli saksalaisten sotilaiden näkökulmasta. Juoksuhaudoissa ei ole aikaa miettiä isänmaallisuutta, sankaruutta tai kunniaa, vain eloonjääminen on tärkeää kaiken veren ja kuoleman keskellä.
Rautaristin sodanvastainen mielipide kulminoituu James Coburnin unohtumattomassa roolisuorituksessa Steinerinä, jonka viha upseereita ja natseja vastaan saavuttaa äärimmäisen pisteensä hänen puhuessaan esimiehelleen: ”Minä vihaan kaikkia upseereja. Kaikkia Stranskyja, kaikkia Triebigejä, kaikkia kirottuja rautaristin metsästäjiä koko Saksan armeijassa. Onko teillä mitään käsitystä, kuinka paljon vihaan tätä univormua ja kaikkea, mitä se edustaa?” Ja miten Coburn sen sanookaan. Hänen äänessään ja kasvoissaan näkyy selvästi hänen vihansa.
Myöskin Maximillian Schnellin rooli Stranskyna on kerrassaan loistava. Schnell sopii täydellisesti kunnianhimoisen, pelkurimaisen ja ylimielisen kapteenin rooliin, ja tämä ei todellakaan häikäile mitään saavuttaakseen tavoitteensa. Hän kiristää, valehtelee ja uhraa alaisiaan rautaristin himossaan.
Jos Peckinpah olisi saanut samat resurssit, mitä esim. Michael Bay sai kuvatakseen hirviömäisen kammottavan Pearl Harborin, Rautaristi olisi saanut julkaistuttuaan sen arvostuksen, jonka se ansaitseekin. Onneksi tämä mestariteos on julkaistu dvd:nä Suomessa, joskin sen laadussa on paljon toivomisen varaa: vain muutama hassu filmografia pääosan esittäjistä. Mutta elokuva korvaa levyn puutteet mainiosti.
”Miksi haluatte sitä niin kovasti? Se on vain palanen arvotonta metallia.” -Steiner
nimimerkki: Jumikuppa
