Richard Mathesonin kirjasta Olen Legenda on tehty kolme elokuvaa, Viimeinen mies (The Omega man) ja I am Legend ollessa tunnetuimpia. Näitä kahta ennemmin oli kuitenkin The Last Man on Earth, Vincent Pricen tähdittämä halvemman budjetin filmi.
Tohtori Robert Morgan on viimeinen mies maan päällä. Mysteerisen taudin aiheuttamana koko maailman väestö on muuttunut vampyrien kaltaisiksi olioiksi, jotka kulkevat vain öiseen aikaan. Päivisin oliot makailevat maassa auringonvalon takia. Oliot pystyy kuolemaan vain kun vaarnan iskee näiden rinnan läpi. Morganin tehtävä on tuhota yksikerrallaan näitä olioita ja heittää ne syvään palavaan kuoppaan.
Vampyyrioliotten toteutus ei ole hirvän vakuuttavaa. Kliseemäinen hidas zombimainen liikehdintä ja epäselvää mongerrusta, vaikka yksi niistä osasi jostain syystä jopa puhua.
Suurin osa budjetista näkyy menneen Vincent Pricen palkkaan, sillä kulissit eivät ole mitään erikoista katsottavaa, joka vähän heikentää maailmanlopun fiilistä. Toisaalta Morganin yksinäisyys ja suru ollessaan maailman viimeinen mies onkin elokuvan pääasia. Vincent Pricen suoritus onkin täyttä rautaa. Pricen kasvoiltakin voi jo aistia miten kyllästynyt ja masentunut tyyppi oikein on perheensä ja ystäviensä menettämisestä, jota vahvistaa vielä elokuvan takaumajakso.
The Last Man on Earth alkaa vahvasti, kun tutustaan Morganin yksinäiseen todellisuuteen ja synkkään elämään. Surullisten takaumien jälkeen elokuva alkaa kuitenkin menettää hohtoaan. Filmi laahaa loppujen lopuksi vähän liikaa Morganin angstissa, eikä mitään mielenkiintoista tapahdu, jonka takia elokuvan loppu tuntuu liian nopealta ja väkinäiseltä.
Elokuvasta nauttivat parhaiten Vincent Pricen diggaajat ja klassisen sci-fi ja kauhuleffan fanit. Katsottava, mutta kaatuu toteutukseen ja laahaamiseen (jälkimmäisestä kärsivät monetkin post-apo leffat, mistä johtunee).
