Melvin Dummar (Le Mat) on maitomies, hieman sunnuntailapsen oloinen tapaus. Hänellä on jokseenkin utopistisia ajatuksia omasta tulevaisuudestaan ja elämästä noin yleensä. Ei liene siis ihme, että tämä outo sattuma tapahtui juuri hänelle. Oudolla sattumalla tarkoitan sitä, että eräänä joulukuisena iltana hän väitti ottaneensa autiomaasta kyytiin oudon papparaisen, joka vuorostaan kertoi ajaneensa moottoripyöräonnettomuuden. Melvin lupasi viedä hänet autollaan määränpäähänsä Las Vegasiin. Lyhyen matkan aikana he ehtivät hieman jutustella ja laulaa luikauttivatpa vielä parit laulut. Sen jälkeen matka oli ohi ja he eivät enää ikinä tavanneet toisiaan. Matkan päätteeksi papparainen oli ehtinyt vielä kertoa olevansa Howard Hughes. Niin varmaan, ajatteli Melvin.
Vuosia myöhemmin Melvin katsoo tv-uutisia ja huomaa tutun näköisen miehen. Uutisissa kerrotaan, että maailman rikkaimpana ihmisenäkin tunnettu Herra Hughes on kuollut. Vähän ajan päästä Melvin saa oudolta taholta postia, jossa ilmoitetaan, että hän on yksi Hughesin perijöistä. Hughes on ilmoituksen mukaan jättänyt Melvinille muutaman prosentin osuuden omaisuudestaan kiitoksena tuosta menneisyyden kyydityksestä. Melvinin nimi on kirjoitettu Hughesin testamenttiin, jota ei tietenkään ikinä löydetä. Melvinin osuus olisi ollut hulppeat 160 miljoonaa silloista dollaria.
Melvinin tarkoitusperät tietenkin kyseenalaistetaan. Häntä pidetään huijarina, joka yrittää lypsää keksityllä tarinalla rahaa itselleen. Hänestä tehdään amerikkalaisessa mediassa onnenonkija numero yksi. Melvin on kuitenkin sinnikkäästi sitä mieltä, että hänelle kuuluu oma osuutensa ja on vakuuttunut, että testamentin löydyttyä asian oikea laita paljastuu myös muille.
Tämä on kaikessa hämäryydessään tosi tapaus ja erittäin mielenkiintoinen sellainen. Demmen elokuva ei kuitenkaan tarkastele juuri ollenkaan tätä tarinan julkisesti mielenkiintoisinta puolta. Demme toki näyttää Melvinin ja Howardin kohtaamisen ja oikeudenkäynnin Hughesin perinnöstä, mutta muuten elokuva on puhdas henkilökuva Melvinistä ja yleensä hänen tyyppisistään ihmisistä. Melvin on luonteeltaan sitä sorttia, jolla on sana halussa ja yritystä löytyy, mutta kaikki tekeminen on kovin lyhytjänteistä ja hänen sanomisiinsakin on vaikea aina luottaa. Melvin yrittää löytää onnensa taloudellisten rikkauksien kautta, niin kuin moni muukin meistä. Melvinillä on ollut kaunis vaimo (Steenburgen), mutta se on menetetty, koska Melvinillä ei ole ollut aikaa keskittyä häneen. On katsos pitänyt fixailla elämää vielä hiukan paremmalle mallille, ennen kuin olisi ollut aikaa nauttia hedelmistä. Jäivät hedelmät nauttimatta. Melvin, kerkeävänä miehenä, on tietysti ehtinyt jo toisenkin kerran avioliiton satamaan, mutta tuntuu, että samoja virheitä toistellaan yhä.
Kaikesta huolimatta Melvin ei ole huono ihminen. Päinvastoin hän on aika mukava tyyppi – symppis! Harmi vaan kun eläminen on tehty hänen kaltaisilleen niin vaikeaksi. Demmen elokuva on siis ensisijaisesti erään miehen vaikeahko vaellus, johon sisältyy uskomaton yksityiskohta. Ilman tätä erikoista yksityiskohtaa, tämä elokuva voisi olla osa monen tavallisen miehen elämäntarinaa.
Puhtaana käteen muistuttaa paljon näitä nykyisin muodissa olevia independent-leffoja tyyliin: Little Miss Sunshine, Juno tai Transamerica. Erona niihin, tätä ei ole maustettu ylimääräisellä sarkasmilla. Tästä löytyy selvä kehyskertomus, mutta tapahtumia tärkeämmäksi nousee kuitenkin ihmisten henkilökohtaiset asiat ja niiden kuvaaminen. Käsittelytapana Demme käyttää sekä draaman että komedian keinoja. Käsikirjoitus on ”Yksi lensi yli käenpesän” leffasta tunnetun Bo Goldmanin työtä. Goldman nappasi myös tästä scriptistään Oscarin.
Paul Le Mat vie renttumaisella, mutta niin charmantilla, olemuksellaan leffaa eteenpäin. Le Matin muistan aikaisemmin elokuvasta Svengijengi, mutta muuten mies on pysynyt hyvin pimennossa, vaikka rahkeita olisi ollut tehdä vaikka kuinka näyttävä ura. Voisin kuvitella, että mieheltä löytyy hieman vaikea luonne siviilissä, koska muuten en ymmärrä, miksi häntä ei olisi käytetty vuosien varrella enemmän. Todennäköisesti olen väärässä ja Le Mat on kuuden hymypoikapatsaan omistaja.
Jason Robards esittää ajallisesti lyhyehkön Hughesin roolin aika timangisti. Steenburgen on, Goldmanin ohella, tämän elokuvaprojektin toinen Oscar-voittaja. Steenburgen tekee verrattain pirteän esityksen. Rooli sisältää steppausta, naurua, alastomuutta ja kyyneliä eli varsin Oscar-ystävällisesti kirjoitettu hahmo.
Puhtaana käteen ei ole onnistunut vielä toistaiseksi nousemaan klassikkoasemaan, eikä Sundance-festivaaleilta alkanut pienten, mutta henkisesti suurten, elokuvien buustikaan ole tuonut lisähuomiota tälle Demmen ohjaukselle. Silti elokuvalla on omat faninsa. There Will Be Bloodilla viimeksi huomiota saanut P.T. Anderson on mm. julkisesti tunnustanut ihailusuhteensa Demmen töihin ja etenkin tähän elokuvaa. Andersonin esikoispitkä, Kivikova kahdeksikko, on imenyt tarinaansa, ehkä tarkoituksella? ehkä alitajuisesti?, samanlaisia piirteitä, mitä Demmen elokuvasta löytyy. Andersonin elokuvassa vanhempi mies auttaa nuorempaa kaveria ja kyyditsee hänet pelikaupunki Renoon. Demmen elokuvassa nuorempi kyyditsee vanhemman pelikaupunki Las Vegasiin. Molemmissa tarinoissa miehet ovat vieraita toisilleen, kunnes yllättäen tulee esille yhdistävä linkki. Lisäksi molempien elokuvien keskeinen teema on rahan himo.
Puhtaana käteen ei edes yritä ratkaista sitä, puhuiko Melvin Dummar totta, kun väitti tavanneensa Howard Hughesin. Se on silti ihan mielenkiintoinen kysymys. Dummar on joutunut elämään pilkan ja epämääräisten huhujen kohteena asian vuoksi jo yli 30 vuotta. Dummar on aikoinaan jo myöntänyt, että koko tarina oli pelkkää huijausta, mutta häntä lähellä olevat tahot viestittävät, että oikeasti Melvin on yhä sitä mieltä, että tuona iltana vuonna -68, hän otti vuoren varmasti kyytiinsä Howard Hughesin. Mielenkiintoinen ja mystinen juttu, samalla tavalla kuin meillä on Bodom. Onko Nils syyllinen? Puhuuko Melvin totta? Vain Jumala tietää, jos hänkään on olemassa?
