Tarttui Makuunin hyllystä käteen sitten tämä Quentin Tarantinon nimellä myytävä kauhupläjäys. Odotukset olivat kuultujen kehujen jälkeen todella korkealla, mutta hyvästä ideastaan huolimatta Hostel on valtava pettymys. Ohjaaja/käsikirjoittaja Eli Roth on hukannut kiehtovan idean typerällä toteutuksella. Elokuva alkaa kuin mikä tahansa teiniseksikomedia amerikan maalta paitsi että paljaita tissejä nähdään jopa selvästi enemmän. Kiitos kuuluu Euroopassa kuvaamiselle? No melkein puoliväliin saakka Hostel tarjoaakin tätä herkkua eikä jännityksestä tai kauheuksista ole tietoakaan.
Jälkimmäisellä puoliskollakaan tissien määrä ei vähene, mutta nyt päästään jo vihdoin asiaan ja pääosan pojilta alkaa typerät vitsit vähetä. Hauskuuden väheneminen on kuitenkin valitettavasti käänteisverrannollinen uskottavuusongelman kanssa ja lopulta katsoja voi vain ihmetelllä mihin paskaan Tarantino onkaan kehdannut nimensä laittaa. Elokuva on täynnä sattumuksia ja tapahtumia, joiden realistisuuteen uskovat vain Ihmeperhettä tositarinana pitävät lapsoset.
Jos Saw II:n taustatarina kauheuksien aikaansaamiseksi ei täysin sinuun uponnut, niin Hostel on siihen verrattuna suorastaan umpisurkea. Pääosien roolihahmoista ei hyvien eikä pahojen puolelta löydy yhtään, jonka selviytyminen kiinnostaisi, joten elokuvan loppu menee täystuhoa toivoessa. Näyttelijäsuorituksetkaan eivät häikäise, mutta Jan Vlasák sadistisena bisnesmiehenä on kohtalaisen mainio.
No tokihan lopun sadistiset, erittäin veriset kohtaukset ovat osittain ahdistavaa katsottavaa, mutteivät kylläkään pelottavaa missään vaiheessa. Kun vielä osa näistä veriruiskutteluista on tehty koomisesti, ei tätä elokuvaa todellakaan voi hyvänä kauhuleffana pitää. Useat leffassa nähdyt tissiparit saavat kyllä viisi tähteä, mutta Hostel elokuvana vain 1,5. Katsokaa Wolf Creek tai Descent mieluummin.
nimimerkki: Dreamer
