Valamiehet on trilleri. Mainosmateriaalia ja elokuvan ilmettä pikaisesti tiiraillessa sitä on vaikea uskoa, elokuvan kuvittelisi pikemminkin veijaririkoskomediaksi, jossa amerikkalaiselle oikeudelle naureskellaan muutamin ovelin, mutta muuten tasapaksuisin hörähdyksin. Ammattitaitoisen näyttelijänelikon tähdittämä elokuva on sekoitus vakavampaa trilleriä, veijarimaisuutta ja viihteellistettyä väkivaltakritiikkiä.
Suuret asekauppiaat ovat saaneet haasteen oikeuteen, kun asianajofirmassa väkivähennys tapahtuukin ya-neuvottelujen sijaan tulitaisteluna. Jo alkumetreillä tähdennetään, etteivät asekauppiaat ole Jenkkilässä koskaan hävinneet heitä vastaan nostettuja oikeudenkäyntejä. Michael Moore oli jokseenkin samaa mieltä dokumentissaan Bowling for Columbine, jossa ei huumoria myöskään säästelty.
Asekauppiaat saavat Valamiehissäkin konnan roolit, mutta tällä kertaa teemana on myös oikeus ja loppujen lopuksi kenen käsissä se on. Vakavasta aiheesta on rakennettu kuitenkin eurooppalaiselle tasolle verrattuna hyvin letkeäsanomainen kujanjuoksutrilleri. Asekauppiaiden voitto tapahtuu kuitenkin kulissien takana, kun kovaotteinen Fitch (Hackman) junailee valamiesten äänet puolustuksen pussiin. Samalla arvonsa tunteva syyttäjä Rohr (Huffman) uskoo voittoon ja oikeuden toteutumiseen. Kukaan ei ole kuitenkaan varautunut siihen, että valamiesten mielipiteitä ohjailee joku muukin..
Aluksi huijarikaksikko (Cusack ja Weisz) vaikuttavat vain ahneilta, mutta myöhäisempi juonenkulku paljastaa heistä uusiakin puolia. Silti oikeussalidraaman tähtiä ovat Hackman ja Hoffman. Cusack hoitaa roolinsa rutiinilla, mutta Weisz hakee uusia uria aiempiin suorituksiinsa verrattuna. Hurmaava hymy on silti tallella.
Oikeussalidraamana elokuva ei ole kaksinen, korkealentoiset ja yliampuvat puheet on nähty jo kuolemaksi asti, mutta valamiesten penkillä ja oikeussalin ulkopuolella tapahtuu mielenkiintoisin toiminta. Hyvin esillä ollut Gene Hackmanin ja David Hoffmanin ?vessakohtaus? ei kohauttanut allekirjoittanutta, mutta kumpainenkin on erillään toimiessa hyvin vaikuttavia pelaajia.
Läpi elokuvan jännittää, minkäköhänlaisen päätöksen valamiehet tekevät. Sen lisäksi, John Grishamin romaaniin perustuen, käsikirjoittajatiimi on laittanut parastaan juonenkäänteiden määrässä, kadottamatta otettaan tarinaan. TV-sarjojen ohjaajana paremmin tunnettu Gary Fleder turvautuu nopeaan tahtiin, välillä vauhti on niin huima, että jännitys tuntuu varpaissa asti. Samalla katsojan huomio ei ehdi kiinnittyä juonen epäkohdonmukaisuuksiin.
Asekauppa ja amerikkalainen oikeusistuin olisivat ansainneet paljon syvällisempää arviointia, mutta tämä pienimuotoinen viihdetrilleri on silti hienosti tehty. Kaksituntisen pätkän pyöriessä ei muualle haikaile, vaikka elokuvaistunnon jälkeen Valamiehet unohtuukin verrattain nopeasti.
nimimerkki: Martin van Wetten
